Miksi suomalaiset yritykset vaalivat rasistista kuvastoa?

Helsingin Sanomat kirjoitti eilen opiskelijaporukasta, joka vaati selitystä sille, miksi Suomessa yhä myydään Pekka-peliä. Kysymys ei ole saivartelua vaan varsin relevantti maassa, jossa kolonialismista ja sen jättämästä perinnöstä ei ole haluttu keskustella. Viime viikolla julkaistiin Historioitsijat ilman rajoja-yhdistyksen Kenen historia? -raportti, jossa Suomen kolonialistista historiaa perataan ansiokkaasti historian opetuksen näkökulmasta. Raportti on tärkeä, koska ”peruskoulujen, lukioiden ja korkeakoulujen esitys Suomen menneisyydestä antaa harvoin tilaa eri ryhmien kertomuksille omista taustoistaan osana suomalaista yhteiskuntaa”. Kotoista kolonialismia tulisi käsitellä myös alakoulussa ja toivonkin opettajankoulutuslaitosten ottavan huomiosta kopin, lisäksi jo työtä tekevät kasvattajat tarvitsevat lisäkoulutusta.

Oli aihe kuinka kipeä tahansa, suomalainen imperialismi näkyy edelleen lastenkulttuurissa: peleissä, kirjoissa ja leluissa. Pekka-pelissä Pekka on karikatyyri afrikkalaisesta miehestä, jolla on punaiset huulet, punainen asu hattuineen, päällään liivi ja kädessään sikari. Pekka-kortin kuvituksen muotokieli muistuttaa toisen yrityksen, Brunbergin suukkopaketin kansikuvaa. 2000-luvun alussa vaahtosuklaamakeisten rasistinen nimi vaihtui suukoiksi, mutta ongelmallinen kansikuva pidettiin. Pekka-pelin kuvasto ei ole myöskään muuttunut. Se edelleen koostuu perheistä ja pelin häviää kun käteen jää perheetön Pekka-kortti. Pekka on yhtä kuin häviö. Sattumaako?

Pelasin peliä lapsuuteni Hämeessä, jolloin pelin nimi oli jo muutettu Mustasta Pekasta pelkäksi Pekaksi. Kuvastoa tai pelin tematiikkaa ei kukaan pelikavereistani kyseenalaistanut. Työkaluja sellaiseen ei kertakaikkiaan ollut.

Aika on onneksi nyt toinen.

Peliä tekevän yrityksen tuoteryhmäjohtaja kertoo Hesarin jutussa pitävänsä Pekka-peliä vain pelinä. Vaikka sen luomasta rasistisesta kuvastosta on yrityksessä puhuttu, siihen ei ole puututtu, koska ”nostalgia ja klassikkopelin asema puoltavat sen valmistusta”. Tuoteryhmäjohtajan mukaan peli voi olla opettavainen ja herättää keskustelua lasten keskuudessa. Tämä on sitä saivartelua.

Pekka-peliä valmistavan yrityksen etiikka ei kuitenkaan ole ainoa, jota olen viime aikoina pohtinut. 

Koulumme useampi luokka päätyi viime perjantain kunniaksi viettämään iltapäivän uudenkarheassa Fazer Experience- vierailukeskuksessa. Luokkani odotti retkeä kuin kuuta nousevaa. Keskuksessa saimme matkaamme asiantuntevan oppaan, joka johdatteli ryhmämme sisälle yrityksen filosofiaan, historiaan ja toimintatapoihin.

Koulupäivä makeistehtaassa toi mieleen Willy Wonka-elokuvan. Varsinkin siinä vaiheessa, kun maistiaspaikassa oli mahdollisuus ”ahmia suuhunsa niin paljon karkkia kuin 20 minuutissa suinkin on mahdollista”. Me opettajat myös yritimme parhaamme: sain syötyä kaksi lakritsipatukkaa, suklaapatukan ja aika monta irtopaperiin jemmattua suklaapalaa. Sokerihumalasta huolimatta, tai sen ansiosta, retki oli pääasiassa onnistunut ja antoisa.

Mutta.

Jotain yrityksen historiasta jäi oppaaltakin avaamatta. Ennen maistelualueelle saapumista opas pyöritteli meitä komean vitriinin ympärillä, jossa yrityksen rasistisen kuvaston historia räjähti silmille kuin neonvalot pimeässä diskossa. Punaisissa lakulaatikoissa ja pötköissä sekoili hassunhauskasti irvokkaat lakupekat kauniisti valaistussa lasikopissa. Ei sivussa, piilossa, tiskin alla eikä yrityksen pölyisessä varastossa arkistolaatikossa matkalla roskiin.

Ironista kyllä, vuonna 2007 yritys poisti myynnistä rasistiset lakupekkakääreet, koska niiden kuvasto oli aikaansa elänyt, loukkaava ja haittasi yrityksen imagoa. Palautetta kymmenen vuotta sitten aiheesta antoivat niin huolestuneet asiakkaat, kuluttajavirasto kuin silloinen vähemmistövaltuutettu. Luultavasti lakun myynti voi edelleen hyvin, vaikka sitä ei enää markkinoida mustilla kasvoilla. Yllättävää, eikö?

Silti, Fazer katsoo parhaaksi pitää lakupekat vitriinissä koululaisryhmien ja kaiken kansan ihasteltavina, tai tässä tapauksessa järkyttäminä. Opettajana vastuullani on taata oppilailleni turvallinen, tasa-arvoinen ja arvokas koulupäivä. Vitriinin kohdalla toivoin ettei kukaan katsoisi lakupekkojen suuntaan. Puskin oppilaita reippaasta hyllyn ohi kohti makeistaivasta. Enkä todellakaan yrittänyt välttää lakukääreistä mahdollisesti syntyvää keskustelua. Käyn vastaavia oppilaideni kanssa viikottain, kiitos opetussuunnitelman joka rohkaisee opettajaa lietsomaan oppilaita kohti kriittistä ajattelua.

Mutta, en halunnut yhdenkään 12-vuotiaan perjantain menevän pilalle sen vuoksi että vierailukeskus normalisoi rasismia esittämällä loukkaavaa kuvastoa ylpeänä osana ongelmallista historiaansa. Varsinkaan kun kyseessä ei ole mikään pikkufirma. Yrityksen liikevaihto oli viime vuonna yli 1,6 miljardia euroa ja vierailukeskuksessa kävi päälle 180 000 vierailijaa. Keneltäkään ei varmasti jäänyt huomaamatta lakritsikääreet.

Minä vaadin muutosta. 

Kiinnostavaa tässä kaikessa on se, että Fazer on mukana Ykkösketjuun-hankkeessa, jossa kansalaisjärjestöt ja yritykset yhdessä peräänkuuluttavat Suomeen parempaa yritysvastuulakia. Lisäksi, Fazerin perustaja oli sveitsiläistaustainen mies, maahanmuuttajan poika, jonka isä sai Suomen kansalaisuuden vuonna 1849. Samassa maassa, jonka nykyinen järjestelmä lähettää muualta tulleita takaisin kuolemaan. Unelma omasta konditorialiikkeestä toteutui vuonna 1891, kun etuoikeutettu Karl avasi ensimmäisen kauppansa isänsä omistamaan kiinteistöön Helsingin Kluuvikadulle.

Vuonna 2018, joka viides alle 7-vuotias helsinkiläinen on ulkomaalaistaustainen. Sellainen Karl Fazerin kaltainen haaveilija, jolla on mahdollisuus rakentaa seuraava menestystarina ja tehdä Suomi tunnetuksi maailmalla. Tai sitten mahdollisuudet vastaavaan ovat galaksimaisen kaukaiset. Tällä viikolla uutisoitiin neljän tunnetun suomalaisen julkkiksen kokeilusta, jossa he hakivat töitä romaninimellä, eikä yhtäkään kutsuttu haastatteluun. Jutussa kysyttiin ”missä määrin syrjintä selittää työttömyyttä?”

Pelkästään nimi voi vaikuttaa siihen, ettei vähemmistöryhmään kuuluvaa henkilöä palkata töihin. Kun työelämä ei ole yhdenvertainen kaikille, ei ole ympäröivä yhteiskuntakaan. Koulu heijastelee yhteiskuntaa siten, että samat ilmiöt tulevat näkyviksi luokkahuoneissa ja välitunneilla. En voi olla ajattelematta, että joku oppilaistani jättää muutaman vuoden päästä hakematta kesätöihin Fazerille, koska vierailumme vuoksi kokee yrityksen syrjivän häntä.

Onko rasistisen kuvaston vaaliminen sen arvoista? 

 

 

Mainokset

2 vastausta artikkeliin “Miksi suomalaiset yritykset vaalivat rasistista kuvastoa?

  1. Hei,
    haluan tuoda esille Fazerin näkökulman vanhojen lakritsi-rasioiden näyteillä oloon. Näyttelyä suunniteltaessa kävimme pitkän keskustelun juuri tästä aiheesta ja päädyimme pohdinnan lopputuloksena siihen, että halusimme tai emme, rasiat ovat osa historiaamme ja että niiden poisjättäminen omasta historiankerronnastamme olisi sekin vääränlainen viesti. Emme voi muuttaa mennyttä. Aihe ei tietenkään ole helppo ja kuvastaa osaltaan yhteiskunnan muutosta yrityksemme pitkän historian aikana. Saamme laku-pakkauksista edelleen silloin tällöin kysymyksiä ja teidän kohdallanne aihetta ei selvästi ole oikealla tavalla käsitelty vierailun aikana. Tästä olen pahoillani.
    Monikulttuurisuus on liiketoiminnassamme arkipäivää, meillä työskentelee lähes 30 eri kansalaisuutta edustavaa työntekijää ja meitä fazerilaisia on kymmenessä maassa. Olemme osallistuneet Suomessa aktiivisesti mm. maahanmuuttajien työllistämishankkeisiin ja Helsingin Diakonissalaitoksen kanssa toteutettu 125 mahdollisuutta työelämään -hanke palkittiin juuri vuoden rekrytointitekona. Lisäksi tarjoamme sadoille nuorille harjoittelu- ja kesätyöpaikkoja vuosittain ja toivon kovasti että oppilaasi rohkaistuvat niitä hakemaan!

    Tykkää

    1. Kiitos kommentista! Hieno kuulla, että asiasta on keskusteltu. Toivon kriittisyyttä kierroksiin ja oppaiden kouluttamista niin, että myös tätä aihetta käsitellään monelta kantilta. Silti, rasistisen kuvaston esittäminen vitriinissä ei ole ongelmatonta ja sen poistaminen olisi asiallista ja toivottavaa. Toivon myös, että oppilaani hakevat kesätöitä teiltä. Fazer on meille monelle suomalaiselle ikoninen ja rakas yritys. Sellaisena se pysyköön (joskin jotakin voi aina päivittää). Kaunista syksyn jatkoa!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s