Seksuaalista häirintää on ollut koulussa aina

Uskallan väittää, että Suomesta ei löydy naista, jota ei olisi seksuaalisesti häiritty. Häirinnän tunnistaminen on varsin helppoa ja yksioikoista. Iltapäivälehdissä on jo muutama viikko flirttailtu ajatuksella, että häirinnän rajat olisivat jotenkin epäselvät. Seksuaalisen häirinnän määritelmä on kuitenkin varsin selkeä. Se on häirintää, joka loukkaa toisen ihmisen seksuaalista koskemattomuutta. Häirintä voi olla luvatta koskettamista, härskiä puhetta, epämiellyttäviltä tuntuvia vitsejä, asiattomia kommentteja, jotka kohdistuvat henkilön ulkonäköön tai seksuaalisuuteen, itsensä paljastamista ja seksuaalista vihjailu, ilmehdintää tai vaatteiden repimistä.

Viikko sitten Ylen A-teeman seksuaalista häirintää koskeva ohjelma sortui siihen mihin koko julkinen keskustelu meinaa asiasta puhuttaessa törmätä. Ohjelmassa pyöriteltiin flirtin ja häirinnän outoa symbioosia, jossa nämä kaksi asiaa ovat ikäänkuin janalla, jolla ne liukuvat suuntaan jos toiseen. Jokainen terve aikuinen tietää mitä on flirtti ja mitä on seksuaalinen ahdistelu. Flirtillä mälläily keskusteltaessa seksuaalisesta kaltoinkohtelusta on uhrien kokemusten vähättelyä, jolla osaltaan ylläpidetään yhteiskunnan häirintäkulttuuria yllä.

Väitän, että moni on kokenut seksuaalista häirintää ensimmäiseksi koulussa. Eikä ainoastaan joutuessaan ikätoverinsa häirinnän kohteeksi, vaan myös koulussa erityistä valta-asemaa harjoittavan virkamiehen toimesta. Keskustelu koulussa tapahtuvasta seksuaalisesta häirinnästä alkoi #metoo-kampanjan vauhdittamana koskien Kallion lukion entistä rehtoria ja nyt jo hyllytettyä opettajaa. Rehtorin tai opettajan nimeä ei ole julkisuuteen kerrottu ja uhrit ovat pysyneet nimettöminä. Kuuntelin taannoin aiheesta virinnyttä radio-ohjelmaa, jossa toimittaja muistutti, että 1980-luvulla seksuaaliselle häirinnälle ei ollut nimeä ja kokemusten sanallistaminen oli vaikeaa. Nyt kuitenkin asiaan on puututtu ja siihen on puututtava. Kallion lukion tapaus on johtanut koulun taholta yhteydenottoihin lastensuojeluun ja poliisiin. Mediahuomiota koulussa tapahtuvat häirintätapaukset ovat saaneet kiitettävästi, mutta aihe ei saa unohtua. Meistä moni on salannut asioita vuosikaudet.

Koulussa tapahtuvasta seksuaalisesta ahdistelusta kirjoittaa kattavasti tänään maamme suurin lehti. Helsingin Sanomat keräsi lukijoiltaan nettikyselyllä ahdistelukokemuksia ja vastauksia tuli yli 450. Useimmat vastaukset tulivat naisilta ja häirintätapausten törkeys on pysäyttävää. Rehtori tai opettaja on läpsinyt oppilaita takapuolelle, rintoja on tuijotettu, suihkutiloja on tirkistelty. Lisäksi samanikäiset lapset ovat puristelleet toisiaan sopimattomasti välitunneilla kiusaamistarkoituksessa. Itse lisäisin härskit ja perverssit puheet häirintäkokemusten kärkeen. Niitä on kuullut jokainen tyttö, myös muut sukupuolet.

Seksuaalinen häirintä aiheuttaa uhrilleen häpeää ja syyllisyyttä. Moni kärsii häirintäkokemusten vuoksi myöhemmässä iässä masennuksesta tai häiriökäyttäytymisestä. Paha olo tuntuu sisällä ja lamaannuttaa uhrin. Helsingin Sanomien haastattelema Väestöliiton erityisasiantuntija Kirsi Porras kertoo, että koulussa tapahtuva häirintä on erityisen huolestuttavaa siksi, että koulun tulisi olla kaikille turvallinen tila. Lisäksi opettajan ja oppilaan valta-asema voi aiheuttaa sen, että oppilas ei tunnista opettajan lähestymistä tai outoa puhetta häirinnäksi.

Olen kokenut seksuaalista häirintää koulussa niin opettajana kuin oppilaanakin. Ensimmäinen tuskainen tunne siitä, että kehoani kohdellaan kaltoin ja minua ahdistellaan on peruskoulun viidenneltä luokalta, kun äitini aarteista 70-luvulta perittyä froteekankaista, kukallista minihametta kiskottiin välitunneilla päältäni luokan poikien toimesta. Pitelin koulun pihalla hameen edessä olevasta nappirivistä kaksin käsin kiinni ja päätin, etten koskaan laita hametta enää kouluun. Joku voisi sanoa, että kyse oli kiusaamisesta, ei seksuaalisesta häirinnästä, mutta minä tiesin varsin hyvin mitä hameen repiminen tarkoitti. Tunnen edelleen sisuksissani karmivaa viiltoa, kun näen silmissäni räkättävät pikkupojat, jotka väkisin haluavat nähdä pikkuhousuni.

Tuo päijäthämäläisen pikkukaupungin idyllinen yhteiskoulu oli myös seuraavan koulussa tapahtuneen häirintäkokemukseni tapahtumapaikka. Toki olin kokenut seksuaalista häirintää myös koulun ulkopuolella tässä välissä ja kenties äitini ja isäni antama kotikasvatus ja hyvin hereillä olevat ystäväni auttoivat tunnistamaan tilanteita suhteellisen terävästi, sillä tiesin aina mistä on kyse. Äitini oli useasti kertonut kauhean lapsuusmuiston bussissa onanoivasta vanhasta miehestä, joka oli istunut hänen lähelleen matkalla lähikaupunkiin. Sellainen jättää jälkensä ja onnekseni siskoilleni ja minulle on aina puhuttu kotona asioista niiden oikeilla nimillä.

Muistan vieläkin homeisen liikuntasalin märän, puisen tuoksun. Samaisessa paikassa menetin sählyssä isovarpaan kynnen ja häpeilin kasvavia rintojani pimeässä pukuhuoneessa, jonka kautta kiljuvat koululaiset välttelivät suihkuun menoa ja näyttämästä toisilleen orastavan teini-ikänsä kumpuja ja karvojenalkuja. Hesarin kyselytutkimuksen mukaan liikuntatunnit ja varsinkin pukuhuoneet toistuvat vastaajien kommenteissa paikkoina, joissa koulussa häirintää koetaan enemmän kuin muualla. Oma kokemukseni kuitenkin tiivistyy yläkouluun uutena tulleeseen mieheen, aineenopettajaan, jota tapasimme oppitunneilla pari kertaa viikossa.

Opettajan ulkoinen habitus oli pöhöttynyt ja hän oli lievästi sanottuna epämiellyttävä. Epämiellyttävyys tuli seksuaalissävytteisistä vihjailuista ja tuhmista puheista, joita hän tiputteli luokkamme tyttöjen kuullen opetustilanteiden ohessa. Voin vaikka vannoa, että pojat eivät ymmärtäneet halaistua sanaa siitä miltä opettajan rietas puhe kuulosti meidän mielestä. Opettaja ei ainoastaan tyytynyt härskeihin puheisiin, hän myös tuli vastenmielisen lähelle vinon hymyn saattelemana ja teki oksettavia kommentteja tyttöjen v-aukkoisista paidoista samalla kun silmillään sukelsi teini-ikäisten rintavakoon. Pulssini kohoaa edelleen, kun ajattelenkin niitä tunteja. Opettaja saattoi pyytää tyttöä nousemaan penkille ja sulkemaan ikkunan niin että hän pällisteli tätä Levisten etumus tiukkana seitsemän senttimetrin välimatkalla luokkatoverini takapuolesta. Opettaja oli ällöttävä ja iso osa oppitunneista meni vältellessä kontaktia häneen. En tiedä tapahtuiko jollekulle puheiden ja lähentelyn lisäksi muuta, voin vain toivoa että ei.

Mutta mitä sitten tapahtui? Me nuoret suhtauduimme opettajaamme tasapuolisella halveksunnalla ja pidimme häntä täytenä idioottina. Tilanne oli jopa huvittava ja tyyppi sai osakseen monet naurut tuntien ulkopuolella. Eikä tämä ole se perinteinen tarina uhreista, jotka vaikenivat. Me tytöt marssimme rehtorin luokse ja vaadimme, että opettaja saa varoituksen tai erotetaan. Päämäärätietoinen toimintamme kertoo hyvästä kasvavien naisten välisestä solidaarisuudesta, koulun muuten turvallisesta ilmapiiristä, pelottomasta asenteesta ja siitä että luotimme rehtorin arvostelukykyyn. En koskaan ajatellut, että minua tai muita tyttöjä ei uskottaisi. Ja meitä uskottiin. Osa tapahtumien jälkeisestä ajasta on hämärän peitossa. Siksi luultavasti, koska opettajan oli pakko muuttaa toimintaansa. Ällöt läpät loppuivat ja lopulta niin kävi myös hänen töille koulussamme. Vain siksi, että 15-vuotiaat tytöt pystyivät nousemaan vastarintaan ja meitä kuunneltiin.

En koskaan puhunut häirintäkokemuksistani kotona vanhemmilleni ja syy lienee sama kuin niin monilla uhreilla, minua on hävettänyt ja olen halunnut lakaista tyhmät muistot pois kivojen tieltä. En ole halunnut olla se, joka joutuu jauhamaan oksettavia juttuja vuosien jälkeenkin. Tiedän, että minun olisi pitänyt sanoa esimiehelleni jotain, kun vanhempi mieskollega aikoinaan heitti härskiä läppää ja pelkäsin olla hänen kanssaan kaksin samassa työtilassa. Nuorena naisopettajana määräaikaisessa työsuhteessa ei ole helppoa. En varsinaisesti pelkää ottaa hankalan naisen roolia, mutta en jaksa ylimääräistä häslinkiä mitä tuon tapauksen selvittely olisi vaatinut. Ehkä myös koin olevani työpaikassa, jossa minua ei ymmärrettäisi ja rehtori ei kuuntelisi. Ja vaikka häirintään ei olisi entinen Kallion lukion rehtori puuttunut ilmiön tunnistamattomuuden vuoksi, suomalaisen koulujärjestelmän uudet toimintatavat pitävät huolen, että jokainen jatkossa tietää mistä puhutaan kun puhutaan seksuaalisesta häirinnästä. Kysehän on loppujen lopuksi patriarkaalisesta perinteestä vailla järkeä. Seksuaalisella väkivallalla on nujerrettu ja nujerretaan hiljaiseksi kaikki ne joiden ääntä ei haluta kuuluviin ja joille halutaan näyttää kuka on täällä vahvoilla.

Koulujen on syksystä 2017 alkaen pitänyt laatia tasa-arvosuunnitelma, johon on kirjattu toimenpiteet erilaisia häirintätapauksia varten. Oma luokkani vastasi rehtorin välittämään kyselyyn siitä, miten tasa-arvo heidän mielestään toteutuu meidän koulussa. Kysymykset koskivat aiheita seksuaalisesta häirinnästä luokkarauhan ylläpitämiseen. Tulosten pohjalta on meidänkin luokkaan tehty toimenpiteitä tasa-arvon toteutumisen takuuksi. Kouluterveyskyselyt lisäksi valottavat vuosittain seksuaalisen häirinnän esiintyvyyttä kaikkien sukupuolten kannalta. Kouluterveyskyselyihin pääsee tutustumaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivuilta. Koululla ja opettajille on vastuutehtävä kasvattaa ja opettaa niin, että seksuaalisen häirinnän kulttuuri murenee ja koulu on turvallinen paikka jokaiselle. Suomen opetusalan toimijat opetusministeri Sanni Grahn-Laasoseen saakka julkaisivat tänään seksuaalisen häirinnän vastaisen kannanoton tunnuksella #nomore. Jatkossa opettajat ja rehtorit pyritään kouluttamaan tunnistamaan seksuaalista häirintää koulussa. Aika on muuttumassa ja olen iloinen, että olen näkemässä tämän murroksen. Vallankumous on alkanut.

#metoo-kampanja antoi tälle tekstille mahdollisuuden tulla näkyväksi. Me emme enää vaikene.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s