Työ ilman työaikaa

Kuinka monesti olet havahtunut siihen, ettet tiedä milloin työaikasi alkaa ja milloin se loppuu, tai vielä tarkemmin sanottuna mihin se loppuu? Saati mitä työajalla tulisi saada tehdyksi? Miksi opettajan työaika ei yksinkertaisesti riitä?

Olen kirjoittanut aiemmin opettajan työn hektisyydestä ja kiireestä. Silloin kirjoitukseni poiki paljon hyvää keskustelua ja päädyin jopa puhumaan asiasta Opettaja-lehteen. Kiire, työmäärä ja aika nivoutuvat opettajan työssä tiiviisti yhteen ja puhuttavat arjessa päivittäin.

Mikä on opettajan työaika?

Opettajan työaika on ollut julkisessa keskustelussa esillä jo tovin. Perinteisesti opettajan työajan on katsottu koostuvan lukujärjestyksen mukaisista oppitunneista, yhteissuunnittelutyöajasta eli yt-ajasta ja veso-päivistä eli opettajien suunnittelupäivistä. Kunnallinen opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimus OVTES löytyy verkosta ja painettuna. Sopimuksessa määritellään opetusvelvollisuus ja muuhun työhön kuuluva aika, joka on esimerkiksi opetuksen kehittäminen ja muut työnantajan määräämät opettajan toimenkuvaan kuuluvat oppituntiin välittömästi liittymättömät tehtävät. Muun työn viikoittainen työaika on 38 tuntia ja tunnin pituus 60 minuuttia. Opetustyön suunnittelun pituudeksi on määritelty 60 minuuttia. Yt-aikaa tulisi viikossa olla 3 tuntia ja se voi sisältää myös muuta kouluun liittyviä yhteistyöasioita kuten yhteydenpitoa koteihin.

Sillä siisti. Suurin osa opettajista todella suunnittelee tuntinsa etukäteen, yleensä duunipäivän jälkeen tai iltaisin. Osa myös viikonloppuisin. Työaikamme ei kuitenkaan ole sama kuin toimistotyöaika, sanovat isot herrat ja rouvat mitä tahansa. Esimies ei voi myöskään vaatia opettajaa tekemään tuntien suunnittelutyötä koulussa vaan opettaja itse katsoo missä ja milloin työnsä hoitaa, tietenkin tuntien aikaan on hyvä olla mestoilla. Kesällä 2016 KT Kuntatyönantajat ja OAJ saavuttivat neuvottelutuloksen, joka mahdollisti ammatillisen perusasteen paikalliset työaikakokeilut. Jos kokeiluista saadaan hyviä tuloksia, vuosityöaika voi koskea myöhemmin koko ammatillista koulutusta.

Vuosityöaikamallissa kokoaikaisen opettajan työaika on 1500 tuntia. Tämän lisäksi työnantaja voi ostaa lisätyötä ilman opettajan suostumusta aina 1700 tuntiin asti. Tämä muutos ei tällä hetkellä koske omaa työtäni, mutta eräs toinen muutos koskee. Valtion tekemä kilpailukykysopimus muutti elokuusta alkaen opettajan työtä lisäämällä 12 tuntia työnantajan määräämää opinto- tai suunnittelutyötä tai muuta opettajan työtä vuodessa. Kouluista on jo aikoja sitten tullut yrityksiä, joihin on iskostettu pätemään yritysmaailman ohjenuoria, niin absurdia kuin se onkin, maksetaanhan meille opettajille tulospalkkiotakin.

Koulussamme kiky-tunteja on kerrytetty lauantaityöpäivällä ja kiky-iltapäivillä, jolloin opettajat ovat kokoustaneet työnsuunnittelun merkeissä tai kehittäneet digitaitoja vastaamaan uutta opetussuunnitelmaa. Tuiki tärkeää hommaa, mutta auttamattomasti lisää myös opettajan työn vaativuutta ja kuormittavuutta – harva on ollut iloinen joutuessaan lisäämään lauantaiduunipäiviä muutenkin jo kasvaneen työmäärän lisäksi. Asiaa ei ole helpottanut yhtään se tieto, että osa opettajista saa viettää kiky-työaikansa museoissa ja virkistymässä, ai että. Lisäksi Helsinki on vakuuttunut siitä, että opettajia ei ainoastaan kouluteta käyttämään tekniikkaa, osaaminen pitää myös todentaa taitotasotesteillä. Toivottavasti työajalla.

Katkeruus sikseen, sillä se mikä julkisesta keskustelusta on jäänyt puuttumaan on palkan suhteellinen osuvuus työn vaativuuteen. Hommat senkun lisääntyvät, mutta dollarit ei. Tämä lienee suurin mysteeri, jota en ole kyennyt lähes seitsemässä opettajana vietetyssä vuodessa täsmäämään. Olisihan se autuasta pelkästään joskus opettajaa ja tyytyväisenä katsoa palkkalaskelmaa kuun viimeinen päivä sillä fiiliksessä, että tulipahan tehtyä just se mistä rapsahti rahatkin tilille, mutta kun ei, opettaja on usein samaan aikaan terapeutti, sosiaalityöntekijä, terveydenhoitaja ja roskakori. Opettajan tulisi lisäksi hoitaa koulussa monenmoista sekalaista tehtävää, koristelua, kunnossapitoa ja siistimistä, kaikki ilman korvausta.

Mikä opettajan työssä sitten vie aikaa?

Itse opetustunnit on helppo ajoittaa 45 minuuttiin kerrallaan ja niiden väleissä oleviin välitunteihin, jolloin aikaa yleensä riittää juoksevien asioiden hoitoon. Kopiointiin, puheluihin kotiin ja sähköpostien vastaamiseen. Kuten jo aiemmin joku ystävällinen kommentoija minua ravisteli, en enää pyri hoitamaan wilma-viestejä aamumetrossa tai kotimatkalla, hoidan ne työpaikalla. Itse opetustuntien jälkeen opettajan työ jatkuu seuraavan päivän tuntien, loppuviikon tuntien tai seuraavan viikon tuntien suunnittelulla. Joskus suunnittelu on sillä lailla mukavasti lyhyesti kasassa, että päivän päätteeksi ei tarvitse kuin kipaista kopiohuoneessa tai kurkata sähköpostit. Toisina päivinä täytyy vessatauotkin kaavailla etukäteen tai jännittää tuleeko housuun. Kun ei ole tarpeeksi aikaa hoitaa virallista perustehtävää, hötkyillään ja stressataan milloin kakka osuu kunnolla tuulettimeen.

Oppilaiden henkilökohtaisten asioiden hoitoon sen sijaan kuluu verrattain paljon aikaa. Erityisluokanopettajana tapaan joka syksy vanhemmat henkilökohtaisten oppimisen suunnitelmien parissa ja pidän vanhempainillan. Koulussamme seuraavat vanhempaintapaamiset ovat tammikuussa ja oppimissuunnitelmien tsekkauksen parissa vanhemmat kohdataan vielä toukokuussa. Lisäksi vanhemmat voidaan kutsua koululle myös muissa oppilaan koulunkäyntiin liittyvissä asioissa, niin usein kuin tarve vaatii. Lisäksi opettajat kokoustavat joko tiimeissä tai koko porukalla kerran tai pari viikossa yt-ajan verran ja yhteistyötä opettajien kesken tehdään myös iltapäivisin, kun oppilaat ovat lähteneet. Kokeet ja tehtävät tarkistetaan kaiken päälle. Samoin täytetään oppilaiden lomakkeet, henkilökohtaiset paperit, soitetaan yhteistyötahoille ja palaveerataan lastensuojelun ja moniammatillisen oppilashuoltoryhmän kanssa. Nämä viimeiset ovat virkaan kuuluvia tehtäviä, joista ei makseta lisäkorvausta. Ja kaikki tuntuu niin herkästi venyvän.

Mikä on ongelma?

Se, että työ on taidokkaasti jaettava viikon jokaiselle päivällä niin, että tolkku pysyy matkassa ja kaikki tulee tehdyksi. Yt-aika tulisi itselläni pelkästään kodin ja koulun välisen yhteydenpidon määrällä täyteen. Palkka on naurettavan pieni työn vaativuuteen suhteutettuna. Opettajan lähimuisti on niin täyteen buukattu, että ainakaan minä en pärjäisi millään ilman post-it-lappuja, joita on luokassa, laukussa, kalenterissa ja jopa kotona joka puolella. Kuormittavuus on valtaisa ja jos opettaja antaisi itsestään 24 tuntia kaikkien häntä tarvitsevien tahojen käyttöön, ei työ loppuisi ikinä. Duunin tekemistä voisi jatkaa kellon ympäri ja silti jotakin jäisi tekemättä. Se mistä kuitenkin tulisi pitää kiinni on oma terveys ja jaksaminen. Yksikään oppilas ei voi hyvin huonosti voivan ja väsyneen aikuisen ohjaksissa.

Mikä avuksi?

Olen itse ratkaissut aikaan ja kuormittavuuteen liittyvät pulmat pitämällä työpuhelimen töissä, vastaamalla siihen ja wilma-viesteihin vain töissä ja vakaalla päätöksellä lopettaa opetukseen liittyvä työ joka päivä viimeistään kello 15.30. Ihan sillä verukkeella, että minä tykkään tehdä opetustyötä enkä halua, että sen pohja revitään irti pelkällä ahneudella ja tyhmillä säästöillä. Jos homma ei muutu, meille käy luultavasti ruotsalaiset eli haku opettajankoulutukseen nuupahtaa ja hommaan pitää kunnolla houkutella hyväuskoisia reppanoita, jotka tekevät moisen duunin kun ei muutakaan sillä hetkellä ole tarjolla.

Hyvä kollega. Pidä kiinni siitä, että sinä jaksat kaiken mitä sinun pitää jaksaa sillä ajalla joka on sinulle annettu. Tämä ei ole työ ilman työaikaa. Lisäduunista pitää maksaa palkka eikä kenenkään tule myydä työpanostaan halvalla. Samalla kun koulutusresurssit hupenevat, opettajat istuvat ironisesti kiky-kokouksissa, jotta se Sipilän sormissa poltellut 12 tuntia tulee kunnolla minuuttia myöten täyteen. Onhan se kumma, jos ei oppimistulokset parane, kun jo lauantaisinkin viikosta väsähtäneet kansankynttilät päivystävät porukalla koululla. OAJ tekee hyvää duunia, että meitä ei ihan kevyesti viilata linssiin, mutta pidetään nyt kunnolla ääntä. Piilotyö on lisääntynyt vuosien mittaan melkoisesti ja työmäärä ei tästä näy vähenevän. Aikaa ei saa kelloihin repimälläkään lisää.

Opettajia kaivataan enemmän kuin koskaan mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun kuten maanantaina solmittu budjettisopukin osoitti. Kun viesti koulusta saavuttaa päättäjät, voi muutoksia tapahtua. Kansanedustajat ja tutkijat kaipaavat lisää tietoa esimerkiksi siitä, miten koululle annetut määrärahat kuten PD-rahoitus tulisi kohdentaa mahdollisimman osuvasti apua tarvitsevien avuksi. Viesti aikapulasta ja kiireestä soisi myös tavoittavan päättäjät, emme me ole halua olla uusi Nokia. Pidetään maailman parhaasta työstä ja sen tekijöistä hyvä huoli. Kaikki me opettajat kuitenkin lähtökohtaisesti rakastamme opettajaa ja sitä me haluamme jatkossakin tehdä. Ilman kompromisseja.

Lähteet: OAJ, KT Kuntatyönantajat.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s