Naistenpäivä lapsille

Kuva: This Is Finland. Suomi-emoji. Girl Power.

Katsoimme tänään koulussa videon, jonka aiheena oli sovittelu. Tytöt videolla keskustelivat kiivaasti kuvitellun koulun liikuntasalissa ja yrittivät tehdä päätöksen siitä, mitä peliä he pelaisivat. Yksi tytöistä kommentoi jalkapallon olevan poikien laji. Videota katsova luokkani repesi räkäiseen nauruun. Ei ole mitään niin absurdia, kuin että tyttö ei voisi pelata jalkapalloa. Yhteiskuntaopin tuntia olikin kulunut jo 20 minuuttia, kunnes yksi oppilas viittasi ja kysyi odotetusti: miksi on naistenpäivä? Vedin reilusti henkeä sisään ja aloitin.

Joskus tuntuu, että aikuiset eivät käsitä puoliksikaan niin hyvin asioita kuin lapset. Sitä, miten sukupuoli vaikuttaa meihin jokaiseen ja kuinka tärkeää on, että tällaisena päivänä huomataan ne, joiden asema on toista huonompi. Se, että samasta työstä tulisi maksaa sukupuolesta riippumatta sama korvaus. Se, että naisia on myös kaikki ne, jotka eivät tänään koe olevansa ihania, hedelmällisiä ja pullantuoksuisia. Nekin, joiden jalkovälissä ei ole emätintä tai ne, jotka viis veisaavat kodinhoidosta. Musliminainen on yhtä arvokas kuin kristitty nainen. Neljäsluokkalaiseni ymmärsivät.

Naistenpäivä ei ole keneltäkään pois. Päivän tarkoitus ei ole tuottaa naisille pahaa mieltä siitä, että heitä juhlitaan kerran vuodessa. Naistenpäivällä on historialliset juuret, jotka lienevät jokaiselle selkeät. Neljäsluokkalaisille naisten aseman selitin kahdella lauseella: Miehet ja naiset eivät ole tasa-arvoisia. Me haluaisimme, että he ovat. Naistenpäivä on huomion siirtämistä vähemmistöille ja sorretuille. Ei vain naisiksi itsensä kokeville. Kun tasa-arvotyö kohdistetaan niihin, joiden asema on heikoin, joutuvat valitettavasti jotkut pettymään. Neljäsluokkalaiseni ymmärsivät.

Samaa pettymystä voisi selittää ottamalla käsittelyyn Niken lanseeraaman hijab-urheiluhuivin ja siitä nousseen älämölön. Päähine aiheutti alkuviikolla vääntöä sosiaalisessa mediassa ja lehtien kommenttikentissä vaadittiin Nikeä suunnittelemaan natseille omat huppunsa ja muuta mukavaa. Jonkun mielestä oli suuri epäoikeus, että maailman suurin urheiluvalmistaja vihdoin otti huomioon ison ryhmän ihmisiä, jotka eivät ole aiemmin saaneet omaa urheilutekstiiliä vastaamaan käyttötarpeitaan. Niin, että kaikilla olisi mukava liikkua. Suuttuneille ei yhtäkkiä riittänyt ne kahdetkymmenet trikoot omassa kaapissa vaan jos joku toinen saa, minunkin on saatava. Tämä on tasa-arvo-ajattelun idioottimaisin kuoppa. Niin ei synny yhdenvertaisuutta. Neljäsluokkalaiset ymmärsivät.

Naistenpäivänä voi kohdata omat etuoikeutensa. Naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia ja ihmisoikeudet kuuluvat meille kaikille. Kuinka monta ei-valkoista presidenttiä tiedämme. Kuinka monta naisjohtajaa tiedämme. Kuinka monta huivia käyttävää opettajaa tiedämme. Luokkani oli hiljaa, kunnes he innostuivat. Yksi jopa iloitsi ajatuksesta, että joskus on mahdollista että Suomessa olisi ei-valkoinen presidentti! Sanoin, että me tehdään susta se. Ja miksei meillä ole ollut jo viisitoista Tarja Halosta? Kun meillä ei ole esimerkkejä, todellisia representaatioita eivätkä lapset näe oman näköisten ihmisten saavuttavan heiltä odottamattomia asioita, muutosta ei tapahdu. Neljäsluokkalaiset ymmärsivät.

Mistä tämä johtuu? Minä selitin ja neljäsluokkalaiset ymmärsivät. Myös sen, että asialle voi tehdä jotain. Esimerkiksi naistenpäivänä voi teroittaa omia ajatuksia sukupuolesta, tyttöydestä ja siitä miksi naisia työskentelee murto-osa tekniikan ja tieteen aloilla. Oppilaani ymmärsivät, että yli 60 miljoona tyttöä ei käy koulua ja he tiesivät jo miksi.

Naistenpäivä on hyvä päivä ajatella jokaista ihmistä niin, että saisimme jokaisen täyden potentiaalin käyttöön. Ilman sukupuolisitoumuksia. ”Näe lapsi enemmän yksilönä kuin sukupuolensa edustajana”, muistutti lastentarhanopettaja Sara Åker-Harju Helsingin Sanomissa. Se, että media juhlistaa miesten urheilusuorituksia ja saavutuksia naisten saavutuksia enemmän, on ongelma, joka vaikuttaa tyttöihin. Se, että ei kannusteta sukupuolirajojen yli harrastamaan ja opiskelemaan on ongelma. Se, että meillä ei ole tummaihoisia aikuisia naisia televisioissa tai lehdissä, johtajina, opettajina ja menestyjinä (mitä ikinä se kullekin tarkoittaakaan) on ongelma. Ja kaikki nämä ongelmat liittyvät yhteiskuntamme tapaan nähdä tietyn värinen, tiettyä sukupuolta edustava ihminen onnistujana. Ongelma, mitä monet aikuiset eivät Suomessa näe. Mutta, neljäsluokkalaiset ymmärsivät.

Viimeiseksi: meillä on lakeja, jotka sortavat naisia. Puhumme päivähoidosta, naisten kokemasta perheväkivallasta ja turvakodeista, translaista ja siitä, kuka saa olla suomalainen nainen. Lait vaikuttavat asenteisiin. Onko meillä samat lähtökohdat työnhaussa ja koulutuksessa? Onko vammainen nainen vähemmän nainen? Miksi yhteiskunnassamme on edelleen niin paljon seksismiä? Entä raskaussyrjintää? Onko lapseton nainen vähemmän nainen? Ja mitä naisilta ylipäänsä odotetaan?

Neljäsluokkalaiseni ymmärsivät, että maailma on epätasa-arvoinen paikka ja me ihmiset kykenemme halutessamme muuttamaan asioita. He eivät vieläkään ymmärrä, miksi jotkut vihaavat tai inhoavat toisia ulkonäön, kielen tai kulttuurin takia. Tai miksi on niin vaikeaa olla menemättä kavereiden hölmöilyihin mukaan. Tai, että miksi Jumala on eittämättä mies, eikä nainen. Mutta me päästään vielä sinne. Ja tänään olin ylpeä opettaja. Koska neljäsluokkalaiset ymmärsivät. Meidän pitäisi lähteä kiertueelle.

Hyvää naistenpäivää!

Mainokset

Yksi vastaus artikkeliiin “Naistenpäivä lapsille

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s