Pilkahdus yhdestä arjesta: Kun lapsi ei halua mennä kouluun

01:43 (15 hours ago)

Hei, luin blogiasi. Poikani ei halua enää kouluun. Kirjoituksesi perusteella vahvistui käsitys siitä,  että kilttiä, keskustelevaa ja nopeasti oppivaa, sosiaalisesti helposti kuormittuvaa poikaa ei voi erityisluokallekaan pyytää. Viimeinen asia, mitä tähän hetkeen kaivataan on ns. väärä seura ja huonot mallit. Onko sinulla tekstiä kouluahdistuksesta, kieltäytymisestä. Tai vinkkejä linkkeihin, kirjoihin, henkilöihin, jotka voisivat auttaa tilanteessa. Lapsi on seiskaluokalla, ja koulun suhteen on ollut näitä ongelmia vuoden ajan eli kieltäytyy tällä hetkellä täysin menemästä kouluun. Tämä on tietysti vain tällainen lyhyt pyyntö, kun ei tähän voi elämänhistoriaakaan tilittää. As-lapsi kyseessä. Onko kotiopetuksessa mitään pointtia, eristääkään ei ole tarkoitus.

Kiitos.

14:33 (2 hours ago)

Hei!

Kiitos viestistäsi.

Opettajan näkökulmasta on huolestuttava aina, kun lapsi ei suostu tulemaan kouluun. Ensimmäinen kysymykseni on: miksi lapsi ei halua mennä kouluun?

Tarpeeksi usein ei korosteta sitä tosiasiaa, että AS-oireyhtymän sisällä lapset voivat olla erilaisia. Ei ole olemassa tyypillistä As-henkilöä, vaan jokainen on oma yksilönsä erilaisine ilmentymineen. AS-lapsen koulunkäynnin haasteina usein ovat sosiaaliset tilanteet, välitunnit ja kaverisuhteiden puute. Erityisluokka tulee kyseeseen silloin, kun tuen tarve on niin suuri, että oppimisesta isossa ryhmässä ei meinaa tulla mitään – se ei siis ole mielestäni pois laskuista. Olen opettanut vuosien varrella erityisluokan eli nykyään monimuotoluokan oppilaita, joilla on hyvin erilaisia haasteita. Toisella saattaa olla käytöksen pulmia, mutta koulu sujuu moitteita ja oppimisessa itsessään ei ole ongelmaa. Toisaalta erityisluokilla opiskelee todella kilttejä, kuuliaisia ja hiljaisia lapsia, jotka tarvitsevat erityisluokkaa esimerkiksi kaksikielisyydestä johtuvien vaikeuksien vuoksi. Opettajan tehtävä on taata työrauha ja tarjota sellaiset puitteet monimuotoluokkaan, että oppimista tapahtuu. Aina se ei ole helppoa, mutta käsitys siitä, että erityisluokalle siirtynyt lapsi oppii huonot käytöstavat toiselta lapselta, tai saa poikkeuksetta väärää mallia, on mielestäni harha.

Opetan tällä hetkellä erityisluokkaa ja aiemman kokemuksen perusteella voin sanoa, että lapset ovat viisaita ja kun perusasiat ovat kunnossa, ei lapsi lähde toisen lapsen hölmöilyyn mukaan. Lapsesi on seiskaluokkalainen ja tuohon ikään voi liittyä paljon lapsen oman kasvun kipuilua. Toisilla murrosikä alkaa jo aiemminkin, mutta voi hyvin olla että kouluhaluttomuus linkittyy ikään. Luokan kokoonpanolla on kuitenkin merkitystä ja opettajan tehtävä on rakentaa ryhmä toimivaksi. Opettaja vaikuttaa luokan viihtyisyyteen erilaisilla ratkaisuilla, jotka voivat liittyä istumajärjestyksestä opetuksen suunnitteluun ja oppilaiden tuntemukseen. Ärsyttääkö lastasi äänet? Entä luokkakokoonpano? Onko lapsella hyvä suhde opettajaan?

Jos lapsi ei pärjää pienryhmässäkään, on opettajan selvitettävä mikä on seuraava vaihe tuen portaissa. Joskus se on koulunkäynnin järjestäminen uudelleen esimerkiksi niin, että lapsi jää opiskelemaan kotiin ja käy koulua kaksin opettajan kanssa esimerkiksi 6 tuntia viikossa. Kyse on tällöin OTEJ-opetuksesta. Päätös OTEJ-opetuksesta määrää opetusvirasto ja päätöstä hakee pedagogisella selvityksellä opettaja rehtorin kanssa. OTEJ-opetusta voi hakea, vaikka lapsi ei olisi erityisluokassa. Tarkoitus on järjestää opetus niin, että koulunkäynti onnistuu. Lapsella on oikeus kouluun. Sosiaaliset suhteet on kuitenkin hyvä pitää aktiivisina. Eli vaikka lapsi jäisikin kotiin ja käy koulussa vain osittain (tai opettaja tulee jossain tapauksissa kotiin), olisi hyvä että lapsi tapaisi kavereitaan ”koulupäivän” päätteeksi vapaa-ajallaan samalla tavalla kuin muutenkin.

Kirjallisuutta erityislapsista löytyy reilusti. Kirjallisuutta ahdistuneista lapsista myös. Koulukieltäytymisestä en ole lukenut, mutta eiköhän sellaista löydy. Kysyin kollegaltani neuvoa kirjojen suhteen, hänelläkään ei tullut viimeisestä  mitään tiettyä luettavaa mieleen. Kirjastoon on siis mentävä tutkimaan ja netti on täynnä tietoa.

Oletko ottanut yhteyden koulun erityisopettajaan? Ja oppilashuoltoryhmään? (Terveydenhoitaja, psykologi, kuraattori). En tiedä lapsen historiaa tai juuri nykyistäkään tilannetta kertomasi perusteella lainkaan, mutta apua on saatavilla jo ihan omassa koulussa. Joskus muutama käynti koulukuraattorilla voi avata lapsen koulunkäynnin lukot. Koulun terveydenhoitaja ja koululääkäri voivat myös käynnistää prosessin, jossa oppilas saa lähetteen lastenpsykiatrille ja tätä kautta pääsee tutkimukseen ahdistuksestaan.

15:06 (1 hour ago)

Sain hyvää näkökulmaa ja apua kirjoituksestasi.

Vaikeudet nimenomaan koulunkäyntihalukkuuden suhteen viime vuonna alkoivat, kun opettaja vaihtui, eikä hyvää suhdetta syntynyt siihen lisäksi kaikki nuo mainitsemasi kolme yleensä esiintyvää haastetta. Nyt yläasteella ympäristö ja tapa toimia on hyvin erilainen, mutta asia ei tällä ympäristön muutoksella korjaantunut, vaan jatkuvasti pahentunut. Ehkä sellainen rytmissä pysyminen on tässä tilanteessa haasteellista, koska lapsi jumittuu helposti asioihin. Lapsi on saanut tukea oppilashuoltoryhmästä, mutta mitään sellaista asioita ratkaisevaa tukea ei ole saatu. Lähinnä on vaan kehotettu tulemaan kouluun, koska opettajien mielestä menee ihan normaalisti. Ja hän käynyt viime vuonna kuraattorilla n. kymmenkunta kertaa, tämän kouluvuoden aikana ei sitä tukea ole ollut. Minulle on ollut aikamoinen mysteeri, mitä tukea pystyttäisiin tarjoamaan, koska koulu ei niistä aktiivisesti kerro. Jotain on joskus onnistunut, jos on itse osannut vaatia jotain, jonka on tiennyt onnistuvan toisessa perheessä. Olisikin hienoa, jos jossain avattaisiin tukimuodot avoimesti ja sitten tehtäisiin oppilaalle sopiva paras mahdollinen räätälöinti.

Kiitos, että toit esille sen, ettei erityisluokka yläasteellakaan ole mikään kamala mörkö.

Minulla on ollut hyvin epämääräistä tietoa tuosta kotiin opiskelemaan jäämisestä. Rehtori kun kertoi, että se on mahdollista vain mm. syöpäsairaille lapsille. Tarvitaanko siihen lääkärin suosituksia vai voiko koululähtöisesti tätä hakea. Se olisi meille kyllä helpotus, koska paini kouluun menemisestä on vienyt huomion pois oppimisesta. Olen myöskin ollut yhteydessä terveydenhuoltoon, jotta lapsen tila voitaisiin kartoittaa ahdistuksen suhteen.

Kiitos paljon avusta!

15:26 (1 hour ago)

Hei!

Kiva, että pystyin auttamaan. Koululähtöisesti voi hakea OTEJ-opetusta, mutta tottakai siihen tarvitaan hyvät perustelut, jotta se myönnetään. Jos teillä on jo lääkärikontakti ja kuraattori on tavannut lasta, voisit pyytää kuraattorilta lausunnon, jotta OTEJ:ta voitaisiin hakea. Pedagogisen selvityksen kirjoittaa luokanvalvoja, joten hänelle voisit myös esittää huolesi ja pyytää keskusteluaikaa hänen ja kuraattorin kanssa, jotta OTEJ tulee puheeksi. Kouluilla on kuraattorin ja psykologin apu välillä kiven alla resurssien puutteesta: suosittelen tällöin hakemaan koulun ulkopuolista apua. Resurssipula kun ei ole rehtorin, opettajan tai kuraattorin syy vaan vika on tällä hetkellä koulutuspolitiikassamme. Lisäksi kaupungeilla on eri tilanteet, jopa Vantaalla ja Helsingissä hoidetaan ja järjestetään opetusta yllättävän eri tavoin.

Toivon, että tilanne helpottuu: lapsi pääsee puhumaan luotettavalle aikuiselle ja OTEJ-opetusta harkitaan jos lasta ei millään saa kouluun. Kaikki tämä tietenkin vie sinulta äitinä energiaa ja voimia. Toivonkin lisäksi jaksamista sinulle ja iloista kevättä.

Kysy vain myöhemminkin, jos jokin vielä askarruttaa.

Keskustelu julkaistu huoltajan luvalla.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s