Viikko Moodmetric-älysormus etusormessa

Mikä paras aika vuodesta ottaa testikäyttöön stressileveleitä mittaava ihana Moodmetric-sormus. Not! Joulukuussa kun juurikaan ei ole stressiä tai hommia tehtävänä, tajusin jo etukäteen että sormus tulee mittaamaan vuoden piikkejä. Mutta testaus on tehty ja nyt on aika purkaa testauksen anti.

Ennen kokeilua ajatukseni pyörivät näiden kysymysten ympärillä:

Kuinka stressaantunut oikeasti olen?

Millä tuulella olen päivisin?

Kuinka stressitasoni vaihtelevat?

Mikä innostaa minua? Ja milloin palaudun?

Aluksi:

Moodmetric on tamperelainen yritys, joka valmistaa markkinoiden herkintä stressiä tunnistavaa fiilissormusta. Yritys sai tovi sitten näkyvyyttä kasvuyritystapahtuma Slushissa ja solmi makean sopimuksen Kalevalan kanssa. Moodmetricin teknologiassa sormus mittaa ihon sähköjohtavuuden muutosta. Älysormus mittaa reaaliaikaisen stressitason nollasta sataan, ja se myös piirtää jokaiselta päivältä oman stressiprofiilin. Kun mittaustulos on reaaliaikainen ja tarkka, se herättelee huomaamaan omaa jaksamista paremmin ja auttaa ennakoimaan uupumista. Sormus on teknologiaan nähden näppärän pieni (vaikkakin hanskat menivät juuri ja juuri käteen) ja siihen tottui nopeasti. Oppilaani muistuttivat sympaattisesti päivittäin käsienpesulla ettei siihen osu vettä, vaikkakin se pientä roisketta kestää. Sormuksen mukana tuli pieni laturinpätkä, jolla sen yön aikana tankkasin aamua varten toimintavalmiiksi. Puhelimeen latasin heti sormuksen saatuani sovelluksen, joka näytti reaaliaikaiset mittaustulokset.

Sormus tiputettiin pari viikkoa sitten sormeeni muutamasta eri syystä. Ensiksi, tunnen yrityksessä toimivan henkilön ja tunnen henkilön joka testausta tälle ehdotti. Toiseksi, ehdotus lienee selvästi tullut teemoista, joita olen blogissakin avannut useamman kerran. Siinä vaiheessa, kun olen kirjoituksillani päätynyt työhyvinvointia käsittelevilläni jutuilla Aamulehteen, Iltalehteen ja muutamaan muuhun julkaisuun, ei ole salaisuus, kuinka uuvuttavana olen kuluneen syksyn työn puolesta kokenut. Opettajainhuoneiden kiusallisista tilanteista kirjoitin täällä ja opetyön kiireestä täällä. Kaiken kaikkiaan olen viimeisen syksyn aikana asettanut itseni jatkuvasti tilanteisiin, joissa jaksamistani koetellaan.

Oma suhde stressiin on moniulotteinen. Se antaa ja ottaa. Teen kahta työtä täyspäiväisesti eli opetan erityisluokkaa 24 tuntia viikossa ja vähintään 15 viikossa piirrän kuvituksia yrityksille ja lehdille. Olen todella innokas tyyppi ja rakastan ihmisten kanssa keskustelua. Enkä haluaisi tällä hetkellä tehdä mitään toisin. Moodmetricin avulla pystyin tarkkailemaan kuinka hyvin luova työ palauttaa iltaisin ja viikonloppuisin ja näkyykö innostuneisuuteni korkeina stressitasoina.

Stressi on minulla tuttua, ei vain töistä, myös vapaa-ajaltani. Harrastin kymmenen vuotta aktiivisesti liikuntaa niin, että lopulta liikkumisesta tuli päiviini vain ylimääräinen taakka ja päätin lopettaa. Tuntuukin, että olen vasta lähellä kolmeakymmentä ikävuotta ymmärtänyt, ettei minun tarvitse tehdä mitään mikä ei tunnu hyvältä. Ei liikkua rääkkäysmielessä, ei pakottaa itsenäni ulos tapaamaan ihmisiä, joiden seurassa en viihdy, ei kunnostautua samoamaan luonnossa jos se tuntuu vastenmieliseltä. Olenkin päätynyt tekemään kaikkea, mitä tuntuu hyvältä. Piirtäminen, elokuvat, sarjat, ulkona syöminen, matkustelu, taidenäyttelyt, pitkät kävelyt Punavuoressa ja Ullanlinnassa ja vaikka viikonloppureissut maalle. Kun kirjoittaa, piirtää, kasvattaa ja ottaa kantaa, on elämässä paljon haastetta ja paloa, mutta itsestään on pidettävä huoli ettei työmäärä vie voittoa työorientoituneesta arjesta. Mutta kaikki jotka minut tuntevat tietävät, että osaan ottaa myös todella lungisti.

Yhteenveto:

Mittaustulosteni mukaan olen jatkuvasti pienessä paineessa. Sormusta käyttäessäni en sinänsä tuntenut olevani stressaantunut, mutta siinä se taitaa olla, asiaa on vaikea havaita. Toisaalta hengitysharjoitukset (joita löytyi sovelluksesta yksi ja netistä lisää) auttoivat laskemaan stressitasoja, mutta helppoa se ei ollut. Keskimääräisesti päivieni stressitaso viikon koekäytön jälkeen oli suurinpiirtein luvun 70 molemmilla puolilla. Moodmetricin kotisivuilta ladatussa käyttöohjeessa kyseisen lukualue viittaa jatkuvaan työntekoon ja kevyeen stressiin. Tuossa luvussa tasoni pyörivät sekä opettajan työssä, että kuvittajan työssä. Molempia duuneja ajaa innostus ja varsinkin piirtämiseen liitettynä luku viittaa siihen täpinään, jonka siitä saan. Selkeästi ainoa matalamman stressitason hetki liittyi metromatkaan töihin ja kotiin, sekä yleiseen oleskeluun.

Miksi tasoni ovat niin korkeat? Suhtaudun intohimolla kaikkeen mitä teen ja välillä hengästyn ihan vain puhdasta ekstroverttiluonnettani niin, että sykkeet ovat koholla. Koko testiviikon aikana en saanut stressitasojani laskemaan ihannetasoille kuin yhden kerran lauantaina, vaikka kuinka vain olin muutoinkin rauhassa kotona. Sormus on niin tarkka, että se pystyy kertomaan jotain myös kantajansa persoonasta – toiset ovat aina liikkeellä. Piirtäminen, joka on ollut lapsesta asti keino meditoida ja rauhoittua, näytti sekin nostattavan tunteeni kattoon. Kyse onkin stressin erottamisesta innostumisesta. Vaikkakin innostuminenkin voi olla kuluttavaa.

Mittaustuloksiin on vaikuttanut selkeästi vuodenaika, jolloin vuoden työ on loppusuoralla. Vuosi on ollut työntäyteinen opetyön lisäksi myös sillä saralla, että olen tehnyt enemmän kuin koskaan, yhteensä päälle 150 kuvitusta eri projekteihin. Marraskuussa kirjoitin kustannussopimuksen ensimmäisestä värityskirjastani ja olen vienyt päätökseen viittä eri kuvitusprojektia, joiden deadlineksi muodostui jouluaatto. Joulun jälkeen pääsen viikoksi maailmalle ja se onkin ensimmäinen hengähdystauko sitten kesän. Lisäksi olen jatkuvasti syksyn mittaan tuntenut palavaa halua siirtyä täysipäiväisesti luovalle alalle, minulla on siihen koulutus ja hyvä meininki päällä – kaikki tämä kutina tuo jännitystä jo muutenkin aktiiviseen arkeen.

Opetyötä on vaikeuttanut uusi ryhmä ja kaiken alusta oppiminen, mutta joulua kohden porukka on jo tullut tutuksi ja pahimmat ylilyönnit oppilaiden käytöksen osalta ovat jääneet alkusyksyyn. Silti jokainen päivä on haastava ja näkyy selkeinä piikkeinä sormuksessa. Kesken päivää en ehtinyt sovellusta tarkkailemaan, mutta tunnit ja niiden tapahtumat olivat helppo palauttaa mieleen illalla puhelinta katsoessa. Kaiken kaikkiaan opettajan työn ohessa kannattaa pitää huolta siitä, että kotona ja koulun ulkopuolella tekeminen on helppoa ja vaivatonta, jotta työ ei uuvuta. Käytön yhteydessä sain idean, että sormus olisi loistava väline hieman isommille oppilaille, vaikkapa erityistä tukea tarvitseville, jotka pystyisivät tarkkailemaan omia stressitasojaan opiskelun ohessa ja opettelemaan rauhoittumista. Me aikuiset tunnistamme usein stressaavat tilanteet ja osaamme suhtautua niihin jo etukäteen varoen, mutta lasten ja nuorten kohdalla tilanne on toinen.

Lopuksi: 

Moodmetric-sormuksen käyttö oli todella positiivinen kokemus ja oli mielenkiintoista seurata omia stressitasoja. Tärkeää oli myös huomata, että niihin voi vaikuttaa. Stressinhallintaan annan neuvoksi vanhan sanonnan: Tee enemmän sitä, mistä tulet onnelliseksi.

Vuoden viimeisen tekstin myötä toivon kaikille lukijoille ihanaa, stressitöntä joulua ja mahtavaa uuttavuotta!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s