Feminismi tulee kouluun (pakollisena 1.1.2017 alkaen)

Osalla meistä aikuisiksi varttuneista on vinoutunut mielikuva siitä, että tasa-arvotyö olisi jotain kaukaista yliopistohöpinää ja feminismi hankalia naisia valittamassa asioista, jotka ovat valkoisten keskiluokkaisten heteromiesten mukaan aina olleet hyvin. Osalla on käsitys siitä, että yhteiskunnassamme esiintyvä seksuaalinen häirintä (jota tasa-arvotyö pyrkii tuomaan näkyväksi) on pelkästään humalaisten aikuisten pikkujoulupuuhaa tai mieleltään järkkyneiden huutelua Rautatieasemalla. Kuinka väärässä he ovatkaan. Olen kirjoittanut aikuisena kohtaamastani seksuaalisesta häirinnästä täällä.

Seksuaalista häirintää tapahtuu kuitenkin jo alakoulussa ja tyttöjen ja poikien eriarvoinen kohtelu voi alkaa jo varhaiskasvatusvuosina. Seksuaalinen häirintä aiheuttaa uhrilleen syyllisen olon. Osittain siksi, että yhteiskunnassamme uhrin kokemusta on Kalevalan Ainon kohtalosta alkaen vähätelty ja tekijää suojeltu. Suomen laki sallii tällä hetkellä sanallisen seksuaalisen häirinnän teot, mutta siihen on toivottavasti tulossa muutos. Naisjärjestöt ovat aiemmin ajaneet sanallisen häirinnän kirjaamista rikoslakiin ja viime aikoina asian ovat ottaneet omakseen Vasemmistonuoret. He ovat kirjanneet tyypilliseksi häirinnäksi esimerkiksi seksuaalissävytteisen huutelun ja kommentoinnin julkisessa tilassa sekä henkilön itsemääräämisoikeutta loukkaavaan ehdottelun seksuaalisesta kanssakäymisestä. Jos laki tulee voimaan, sen toteutumista on mielenkiintoista seurata. Kuinka paljon poliisilla on resurssia puuttua asiaan, joka on sisäänrakennettu yhteiskuntaamme? En tunne yhtäkään miestä tai naista, joka ei olisi kokenut seksuaalista häirintää.

Seksuaalinen häirintä alkoi omalla kohdallani ala-asteella. Päälläni oli äidin lapsuudesta säästynyt keltainen froteekankainen roiskeläppä (lue: minihame), joka napitettiin päälle hameen etuosaa koristaneilla neppareilla. Hame oli ihana ja olin ylpeä, että sain pitää sitä. Kuitenkin hameen käyttö jäi yhteen kertaan, koska luokkani pojat repivät jatkuvasti hametta auki. En muista opettajan puuttuneen asiaan. Yläasteella tietotekniikan opettaja vihjaili luokkani teini-ikäisille tytöille pikkutuhmia ja saikin lopulta varoituksen ja lopetti työnsä koulussa tästä syystä. Vain siksi, että me tytöt uskalsimme kertoa asiasta eteenpäin. Poikien aika kului vertaillessa kovaan ääneen meidän tyttöjen ulkonäköä toisiimme. Opettajat eivät puuttuneet tähän. Tasa-arvosuunnitelman vuoksi opettajien on pakko jatkossa puuttua kaikkeen edellä mainittuun.

Työyhteisössäni puhuttiin jo viime keväänä uudesta tasa-arvosuunnitelmasta ja siitä mitä siihen tulisi kirjata. Opetushallitus antoi kouluille ohjeet ja ensireaktio opettajanhuoneessa oli turhautuminen. Taas yksi asia kirjattavaksi. Vaikka innokkaita suunnitelman laatimiseksi varmasti löytyy, mikä tahansa kiinnostava tehtävä varsinaisen opetustyön lisänä tuntuu lähes aina pakollisen vaivaannuttavalta.

Mutta omat fiilikseni olivat korkealla, tätä on odotettu ja tätä on nyt noudatettava: meille tulee tasa-arvon edistämiseksi mustaa valkoisella mappiin ja tiedostoon tekstiä, jossa määritellään asiat, joista on pidettävä kiinni. Aihe on monimutkainen, koska tasa-arvo tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Sukupuolten välinen tasa-arvo ei välttämättä edes kaikille opettajille tarkoita samaa asiaa, joillakin ei ole mitään käsitystä sukupuolen moninaisuuden merkityksen tiedostamisesta opetustyössä tai siitä miten sukupuoli ja identiteetti vaikuttavat kasvatukseen koulun arjessa. Koulutusohjelmani ainoa aihetta sivuava kurssi oli 5 opintopisteen mittainen peruskurssi ”koulutuksen sukupuolistavat käytännöt.” En muista opettajankoulutuksesta kertaakaan, että olisimme puhuneet edellä mainitun kurssin lisäksi vastaavista asioista. Oman oppini hain opiskelemalla sukupuolentutkimusta, muutoin taskut olisivat voineet olla melko tyhjät. Ei siis ole ihme, että korkeakoulutuksenkin saaneet opettajat ovat täysin kassalla aiheesta. Lisäksi tasa-arvosuunnitelmassa sukupuolen lisäksi on otettava huomioon myös oppilaiden seksuaaliset suuntautumiset, etniset taustat ja kulttuuriset erot. Kun otamme huomioon sukupuolen lisäksi myös muita syrjinnän muotoja, puhumme oikeastaan intersektionaalisesta feminismistä. Termistä, jota en ole koskaan kuullut käytettävän työpaikallani, suomalaisessa peruskoulussa.

Tasa-arvovaltuutettu on ohjeistanut kouluja suunnitelman laatimiseksi seuraavalla tavalla:

Oppilaitoksessa laadittava tasa-arvosuunnitelma työkalu, joka ennaltaehkäisee sukupuolen perusteella tapahtuvaa syrjintää ja tukee sukupuolten tasa-arvon edistämistä koulun arjessa. Tasa-arvosuunnitelmalla varmistetaan, että oppilaitoksessa tehdään järjestelmällistä tasa-arvotyötä.

Tasa-arvotyön kannalta on tärkeää, että työ perustuu oppilaitoksen ja sen opiskelijoiden tai oppilaiden tarpeisiin. Kun oppilaitos laatii omia tarpeitaan vastaavan tasa-arvosuunnitelman, voimistuu myös sitoutuminen tasa-arvon edistämiseen.

Tasa-arvosuunnitelman tulee sisältää selvitys oppilaitoksen tasa-arvotilanteesta, tarvittavat toimenpiteet tasa-arvon edistämiseksi sekä arvio aikaisempaan tasa-arvosuunnitelmaan sisältyneiden toimenpiteiden toteutumisesta ja tuloksista.

Velvoite laatia oppilaitoksen toiminnan kehittämiseen tähtäävä tasa-arvosuunnitelma koskee kaikkia lakiin perustuvaa opetusta tai koulutusta järjestäviä oppilaitoksia. Velvoite laajeni koskemaan perusopetuslakiin perustuvaa opetusta järjestäviä kouluja vuoden 2015 alusta lähtien. Näiden koulujen tasa-arvosuunnitelmien tulee olla laadittuna 1.1.2017 mennessä.

Koulussamme tasa-arvotyö on lähtenyt tänä lukuvuonna liikkeelle Opetusvirastosta tulleella 5.- ja 6. luokkalaisilla teetetyllä kyselyllä ja opettajien tiimeissä käydyillä alustuskysymyksillä. Opettajilta kysyttiin muun muassa ”Millaisia eroja olet huomannut motivaatiossa eri sukupuolten ja eri taustaisten oppilaiden välillä?” ja ”oletko havainnut oppilaiden tai koulun aikuisten välillä seksuaalista häirintää?”.

Oppilaiden kyselyssä nousivat teemoina esille turvattomuuden tunne ja loukkaava puhe. Opettajien kesken totesimme, että koulussa häirintä on käytännössä pukkarivaklaamista, muslimityttöjen huivien repimistä, toisten vessoissa käymistä, huorittelua, homottelua ja muuta haukkumista. Pohdimme myös jo alustavasti millaisia tasa-arvoteot koulussamme voisivat olla. Ne liittyvät resursseihin, laitehankintoihin, tasa-arvoiseen digimateriaaliin, integraatio-oppilaiden määrään, annetun tuen määrään ja yksilöllistämismäärään. Tasa-arvoteko olisi heikompien, eniten apua tarvitsevien oppilaiden saama avustus. Peruskoulu ja uusi opetussuunnitelma ovat tällä hetkellä muodoltaan sellaisia, että ne tulevat tiputtamaan osan sukupolvea kelkasta. Kirjoitin siitä aiemmin täällä.

Tämän lukuvuoden ajan seuraan tasa-arvosuunnitelman kirjaamisvaiheita, käyttöönottoa ja toteutumista. Aion kirjoittaa suunnitelman vaiheista ja raportoida mahdollisista muutoksista. Kiinnostavinta on tietää kuka valvoo suunnitelman toteutumista, kuka valvoo, että suunnitelma on asianmukainen, kuka ojentaa sitä virkamiestä, joka ei noudata tasa-arvosuunnitelmaa ja miten suunnitelma tulee näkymään koulun arjessa. Onko tasa-arvosuunnitelma taas yksi paperiliuska mapissa, jota etsitään vasta sitten kun opetushallituksesta joku tulee asian tiimoilta vierailulle?

 

Mainokset

6 vastausta artikkeliin “Feminismi tulee kouluun (pakollisena 1.1.2017 alkaen)

  1. Moikka Elina ja kiitos taas hienosta blogitekstistä. Piti tulla kommentoimaan että olihan meillä opinnoissa se 5 op pakollinen kurssi, ”koulutuksen sukupuolistavat käytännöt” jossa asiaa lähestyttiin peruskurssimaisesti monesta näkökulmasta.

    Tykkää

  2. Hei! Toivottavasti käytätte häirinnän tunnistamisen ja käsittelemisen apuna ainakin kutosten kanssa koulussanne myös tasa-arvovaltuutetun tuottamaa seksuaalista häirintää käsittelevää oppimateriaalia Ei meidän koulussa, jonka saa helposti ja ilmaiseksi käyttöön osoitteesta http://www.eimeidankoulussa.fi. Se sisältää oppituntiaineiston lisäksi myös kyselylomakkeen, jolla seksuaalisen häirinnän yleisyyttä voidaan omassa koulussa selvittää. 🙂
    t. tasa-arvovaltuutetun tiedottaja Päivi Ojanperä

    Tykkää

  3. Organisaatioiden tasolla kai suunnitelma on ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Tänä vuonna ollaan meidän koulussa käsitelty 500-sivuista opetussuunnitelmaa, lakisääteistä ohjaussuunnitelmaa, ympäristösuunnitelmaa, turvallisuussuunnitelmaa joka jokaisen on allekirjoitettava, osallisuushankkeen ja portfoliohankkeen suunnitelmaa sekä tietostrategiaa ja toimintasuunnitelmaa mainitun tasa-arvosuunnitelman lisäksi. Toki monelle opiskelijalle laaditaan lisäksi myös oppimissunnitelmia.

    Unohdin päihdestrategian ja straregian kiusaamisen vähentämiseksi.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s