Arkipäivän seksismi ja kootut kokemukset

Menneenä sunnuntaina tilasin ravintolassa tuttuun tapaan ruoan kylkeen oluen ja mieheni Coca-Colan. Olut tuotiin miehelle ja limsa minulle, aivan kuten aina ennenkin. Tämä on pieni juttu, mutta kun sitä tapahtuu 90% ajasta ollessani ravintoloissa ympäri maailmaa, alkaa vähintään oikean käden rannetta särkemään juomien ainainen vaihtaminen. Välillä perään tulee tarjoilijan rehvakas nauru tai jopa kommentti ”menikö väärinpäin?”. Ai että menikö. Kuinka vaikeaa on kysyä ”kummalle tuli olut, entä cola?”.

Jaoin kokemukseni Twitterissä ja Vesa Linja-Ahon avustamana liikkeelle lähti satoja kommentteja kerännyt  #arkipäivänseksismi -hashtag. Mistä on kyse?

Vähemmän asiaa hahmottaneille, seksismi tarkoittaa kaikkea, mikä sisältää sukupuolten välistä erottelua. Seksismi on epäreilua kohtelua, jota yksilö kohtaa sukupuolensa vuoksi. Seksismi voi kummuta kulttuuritraditioista, vihasta, pelosta tai sukupuolisesta ylemmyydentunteesta suhteessa vastakkaisen sukupuolen edustajaan. Seksismiä kohtaavat pääasiassa naisoletetut, mutta siitä kärsivät myös tietoisesti tai tiedostamatta miehet ja muunsukupuoliset. Toisin sanoen kaikilla on jossain vaiheessa elämää kokemus seksismistä ja useimmat ovat osallisia seksististen rakenteiden ylläpitämisessä.

Kuluva viikonloppu sai myös poliittista pontta arkipäivän seksismi -keskusteluun Vasemmistoliiton puoluekokouksen ja Li Anderssonin tuoreen puheenjohtajuuden, sekä kokomuuspoliitikko Elina Lepomäen Uusi Suomi -lehdessä kirjoitetun artikkelin myötä. Lepomäki jäsensi seksismiä tekstissään: ”Olen osallistunut viimeisen noin viiden vuoden ajan yhteiskunnalliseen keskusteluun, siitä kaksi vuotta kansanedustajana. Siitä päivästä lähtien, kun nousin kansanedustajaksi oli jännä huomata, kuinka yön yli redusoiduin murto-osaksi siitä, mitä olen. Asiantuntija-status ja aikaisempi työkokemus katosivat hetkessä; olin nainen, ”nuori” ja toki kokoomuslainen.”

 

 

Seksismi kumpuaa yhteiskunnan vanhoihin perinteihin nojaavasta rakenteesta, joka jakaa ihmiset oletetusti miehiin tai naisiin ja olettaa heidän totuttujen tapojen ja käytänteiden vuoksi toimivan tietyllä tavalla. Vaikka seksismi on vahingollista kaikille sukupuolille, eritoten se syrjii ja loukkaa naisia. Kukaan ei synny seksistiksi, vaan seksismi on opittua ja siihen kasvetaan. Seksismiin on vaikea puuttua, koska harva ihminen myöntää olevansa seksisti ja juuri koskaan emme kuule poliitikoilta tai päättäjiltä suoraa puhetta seksismin lopettamisesta.

Ihmiset kokevat seksismiä päiväkodista kouluun ja koulusta kodin kautta työpaikalle ja harrastuksiin. Kun nainen odottaa lasta, saatetaan kättärillä kommentoida lapsen sukupuolta ”nyt voitte ostaa poikien leluja”. Kun äidin vatsa kasvaa, oletetaan miehen toivovan poikalasta ja murehditaan kuinka isä pärjää vauvan kanssa. Yksinhuoltajaisää saatetaan moittia päiväkodissa lapsen pukemisesta ja lapsi taasen kohtaa pienestä iästä asti oletuksia sukupuolensa vuoksi. Kärjistäen, ravintolassa miehelle tuodaan eteen pihvi ja naiselle salaatti, vaikka tilaus menisi toisinpäin. Pikkupoikaa ei laiteta balettiin, vaikka hän tahtoisi ja tyttö ei saa skeittilautaa joululahjaksi, vaikka kuinka toivoisi.

 

 

Stereotypiat ruokkivat seksismiä. Sininen on pojan väri, pinkki tytön, pojat on poikia, riehuvat ja ovat fyysisiä, tytöt sen sijaan taiteellisia ja rauhallisia. Vastikään uutisoitiin, kuinka vähän lastentarhanopettajien koulutukseen kuuluu tasa-arvokasvatusta. Samaa voi todeta opettajankoulutuksesta. Koulu ylläpitää seksistisiä rakenteita jo sillä, että se jakaa tytöt ja pojat opettajien toimesta alusta asti eri ryhmiin. Poikien ja tyttöjen jono ruokalaan, poikien ja tyttöjen liikuntatunnit, tekstiilityö, puukäsityö, ringette, lätkä. Pahimmillaan tyttö, joka haluaa tehdä pojille oletettuja asioita leimataan lesboksi ja vastavuoroisesti poika homoksi.

Käyttäytymistämme ohjaavat tavat ja tottumukset. Kaksi tyttöä voi hyväksytysti suukottaa toisiaan ystävyyden merkiksi, kaksi poikaa ei, tai on vaara leimaantua. Naisen ei oleteta iskevän miehiä baarissa tai hänestä tulee kevytkenkäinen samalla kun vastaavaa harrastava mies on upea sonni. Sitten meillä on naisetuliite, joka näppärästi tekee kaikesta naisiin liittyvästä hieman alempiarvoista. Vai kuka tietää miten meidän lätkämaajoukkue on pärjännyt mm-kisoissa? Entä ringetessä tai muodostelmaluistelussa? Ihan vaan kultaa on tullut, kiitos kysymästä. On naisia, jotka eivät tee ruokaa ja miehiä jotka sisustavat taidolla, ihmisiä jotka eivät koskaan mahdu kummankaan oletetun sukupuolen normeihin.

 

 

Suomessa työmarkkinoiden sukupuolittuneisuus on Euroopan kärkiluokkaa ja se jos jokin pitää yllä yhteiskunnan seksistisiä rakenteita. Helsingin Sanomien mukaan vain 13 prosenttia työvoimasta toimii niin sanotussa tasa-ammatissa, jossa molempien sukupuolten osuus on vähintään 40 prosenttia. Naisoletetut työskentelevät miesoletettuja useammin hoiva-ammateissa, kuten opettajina tai sairaanhoitajina. Nämä ovat usein matalapalkka-ammatteja verrattuna miesvaltaisiin töihin. Suomessa on enemmän Juha-nimisiä johtajia kuin naisia, selvitti Naisasialiitto Unioni taannoin. Peräti 6,8 prosenttia pörssiyhtiöistä johtaa Juha-niminen mies, kun taas naiset johtavat vain 1,7 prosenttia firmoista. Usein arjen seksismi ilmenee piilossa puheissa ja nopeissa heitoissa. Vai miltä kuulostavat seuraavat kommentit?

Nainen, joka käy intin, on munahaukka tai lesbo. Aika hyvin vedit tytöksi. Kattokaa jätkät, mikä neiti. Juotko usein tota hinttivissyä? (siideriä). Me jätkät katotaan nyt lätkää, älä kysele, et sä kumminkaan ymmärrä. Onko vähän pinna kireällä, vissiin menkat. Meinaatko hankkia lapsia lähivuosina vai mitkä ovat aikomuksesi työn suhteen? Jos et osaa käyttäytyä tunnilla, joudut Tiinan viereen istumaan. Kun valmistut opettajaksi, mieti vähän miten pukeudut, ettet paljasta liikaa. Leikkasit lesbotukan. Alat olla siinä iässä, että biologinen kello vissiin tikittää. Liian hyvännäkönen ei voi olla älyllä siunattu.

Arkipäivän seksismiin voi ja pitää puuttua. Ilman keinoja ei ole ratkaisuja.

Näin puutut arkipäivän seksismiin:

  • Ensiksikin, älä oleta mitään. Älä pyri määrittelemään kenenkään sukupuolta, seksuaalisuutta, toimintaa, haluja tai tarkoituksia. Meitä ihmisiä on maailmassa yli 7 miljardia ja lukuun mahtuu yhtä monta eri tapaa olla nainen, mies tai muunsukupuolinen. Miesoletettu, ymmärrä miten omat asenteesi ja toimintasi ylläpitää seksistisiä rakenteita. Vaikka oman etuoikeuden hetkellinen menetys ajatuksena saattaa hajottaa pääsi kuin Saksan hyökkäys kohti Puolan maalia, yritä silti. Tasa-arvoisempi maailma auttaa jokaista olemaan hieman vapaampi.
  • Jokainen hyvä ihminen haluaa tasa-arvoa. Huomaa kenellä on ääni mediassa. Kohtele naista samalla tavalla kuin kohtelet miestä: henkilönä, tekijänä ja yksilönä. Anna kiitosta naisoletetuille heidän tekemästään työstä, lahjakkuudesta, panoksesta ja loistavuudesta. Usein naisten tekemä hyvä työ jää huomioimatta.
  • Jos kohtaat seksististä asiakaspalvelua, huomauta asiasta henkilökunnalle tai palveluntarjoajalle suoraan. Äänestä jaloillasi. Älä suvaitse seksistisiä, homofobisia tai rasistisia kommentteja muita kohtaan, kerro seksistisiä kommentteja esittävälle kaverille että hänen käytöksensä loukkaa muita etkä siedä moista.
  • Ole hyvä liittolainen äideille, naisille ja tyttärille. Ymmärrä, että seksismi on asia, johon jokaisella on velvollisuus puuttua. Voit asettua vapaaehtoiseksi organisaatioihin, jotka ajavat tasa-arvoa ja aktivoitua poliittisesti. Tänään on perustettu Feministinen puolue, joka kerää jo jäseniä puolueen kotisivuilla. Nykyään on ihan ok sanoa olevansa feministi ja valitettavasti ilman feminismiä naisilla ei olisi edes nykyisiä ihmisoikeuksia. Jos tämä tuntuu kaukaa haetulta, on hyvä tutustua historiaan ja katsoa vaikka uusi Suffragette-elokuva.
  • Tue naisten oikeuksia ja tee tekoja naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi, kuten allekirjoittamalla ihmisoikeusjärjestö Amnestyn vetoomuksen turvakotien lisäämiseksi. Suomi on allekirjoittanut Istanbulin sopimuksen jo viime vuonna, mutta juuri mitään muutoksia ei ole tapahtunut.
  • Älä rahoita tai osta naisoletettuja halventavaa musiikkia, mediaa tai lehtiä. Älä katso tv-sarjoja, joissa vitsaillaan naisille ja mene elokuviin katsomaan elokuvia, joissa tekijät ovat naisia. Kun kulutat viihdettä perheen kesken, kysy lapsesi kuullen ”mitä jos päätähti olisikin tyttö?”.
  • Viimeiseksi, anna muille tilaa ja kuuntele. Se osoittaa kunnioitusta ja solidaarisuutta, juuri sitä millä arkipäivän seksismiin puututaan. Jos olet kasvattaja, tiedosta oma positiosi. Älä ylläpidä seksistisiä rakenteita työssäsi, kodissasi saati kasvata lapsestasi seksistiä. Ota tietoisesti keskusteluun mukaan edustajia kaikista sukupuolista ja jos sinulla on mahdollisuus järjestää paneeli, kutsu siihen keskustelijoiksi naisoletettuja ja ihmisiä  mahdollisimman monista eri taustoista.

 

Seuraa Twitterissä @seksismi ja jaa oma kokemuksesi hashtagilla #arkipäivänseksismi.

Tervetuloa mukaan sortavien rakenteiden voimaannuttaviin purkutalkoisiin!

Mainokset

4 vastausta artikkeliin “Arkipäivän seksismi ja kootut kokemukset

  1. Hei,
    hyvä kirjoitus. Kohta ”jos kohtaat seksististä asiakaspalvelua, huomauta asiasta henkilökunnalle tai palveluntarjoajalle suoraan” jäi vain vaivaamaan, sillä mitä asiakaspalvelijan itsensä sitten tulisi tehdä, mikäli asiakkaat laukovat seksistisiä kommentteja? Arkipäivän esimerkkinä vaikkapa nainen, joka on töissä huoltoasemalla, ja jota pyydetään kutsumaan mieshenkilö paikalle autoihin liittyvissä asioissa tai mies, joka on töissä vaikkapa Sokoksen kosmetiikkaosastolla, ja jonka mielipiteeseen jostakin kemikaaliotuotteesta ei luoteta? Toivoisin, että saisin tähän jostain järkevän vastauksen.

    Tykkää

    1. Hei! Hyvä kysymys. Olen itse työskennellyt asiakaspalvelutyössä viitisen vuotta ennen opettajaksi valmistumista ja tiedän, että siinäkin työssä on oikeus turvalliseen työympäristöön. Jos/kun asiakaspalvelija kohtaa räikeää seksismiä hänellä on oikeus ilmoittaa häiritsevästä asiakkaasta esimiehelle ja jopa kieltäytyä palvelemasta tätä. Mutta nuo antamasi esimerkit ovat sellaisia, joissa työntekijä punnitsee itse mitä tekee. Fiksua olisi avata suunsa työyhteisössä, ja vähintään puhua esimiehelle.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s