Jos on aina ollut etuoikeutettu, tasa-arvo tuntuu syrjinnältä – Miesselittäminen osa 2

Jos luet tätä blogia ja olet kiinnostunut sosiaalisesta epätasa-arvosta, luit kirjoitukseni Miesselittäminen ja mahdollisesti koit olosi epämukavaksi, voin kertoa mistä se johtuu. Ei ole tarkoitus suututtaa sinua, päinvastoin, toivon avoimuutta ja sitkeää kärsivällisyyttä lukemaasi kohtaan.

Etuoikeus tarkoittaa hyötyä ja sosiaalinen etuoikeus viittaa siihen, kuinka yksilöllä (mies, valkoinen, luterilainen, keskiluokkainen, cissukupuolinen, ei mielenterveysongelmaa, ei kehitysvammaa) on yhteiskunnassamme etuoikeutettu valta toimia, määritellä toiseus ja hyötyä asemastaan suhteessa muihin ihmisiin. Ihminen ei voi ominaisuuksilleen mitään, mutta ne on tärkeitä tiedostaa, koska elämä on luultavasti helpompaa, jos sattuu omaamaan yhden tai useamman etuoikeutetun ihmisen ominaisuuden. Miehen etuoikeuksista voi tarkistaa mahtipontisen listauksen vaikka täältä. Listan kaikki etuoikeudet eivät ole toivottuja ja myös mies etuoikeutettuna usein kärsii tiedostamattaan asemastaan. Hegemonisen maskuliinisuuden ideaalisia saappaita yksikään mies ei voi täyttää.

Kysy itseltäsi: kuinka usein koet olevasi uhattu, syrjitty tai pelkäät itsesi puolesta?

Minä myös olen etuoikeutettu ihonvärini, koulutukseni, akateemisuuteni, työni, kotini, taloudellisen tilanteeni ja lukuisten muiden asioiden vuoksi. Silti voin pitää itsestäni ja elää miellyttävää elämää, kunhan tiedostan etuoikeuteni ja teen työtä sen eteen, että kaikki olisivat tasa-arvoisia suhteessa toisiinsa. Tiedostan myös, että yhdenvertaisuus ei ole vielä täysin toteutunut ja sukupuolten välinen tasa-arvo vaatii tekoja ja töitä. Minut luultavasti otetaan helpommin työhaastatteluun kuin tummaihoista miestä, koska olen valkoihoinen nainen. Näin etuoikeudet saattavat eri tilanteissa toimia eri tavalla ja silloin sukupuolentutkimuksessa käytetään käsitettä intersektionaalisuus. Se tarkoittaa, että yksilön identiteettiin ja asemoitumiseen yhteiskunnallisissa valtasuhteissa vaikuttavat sukupuolen lisäksi monet muutkin erot, kuten yhteiskuntaluokka, ikä, etninen tausta ja seksuaalinen suuntautuminen.

Minulla on ollut epämukava olo lukemattomia kertoja ja se on johtunut tietämättömyydestä. Eniten minua ovat vaivanneet asiat, joita en halua hyväksyä, koska hyväksyntä on tuntunut omista etuoikeuksistani luopumiselta. On rehellistä myöntää itselleen, että on elämänsä aikana tahattomasti tai tarkoituksella toiminut rasistisesti, misogynisesti tai toistaen jonkun ihmisryhmän sortoa. Katumus, pettymys itseensä, oppiminen ja rehellisyys voi viedä eteenpäin sitä kehitystä, jota haluan niin itseni kuin jokaisen muunkin käyvän läpi. Näin voi kasvaa ihmisenä.

Jokainen kuuluu joskus elämässään johonkin vähemmistöön ja sen havainnoiminen voi aukaista suvaitsemattomuuden lukkoja. Ja se pitää paikkansa, kukaan ei ole vapaa ennen kuin kaikki ovat vapaita. Olen kokenut syrjintää ja ennakkoluuloja muunkin kuin naiseuteni vuoksi, kuten moni muukin.

Miesselittämisen jälkeen olen keskustellut lukemattomien ihmisten kanssa termistä, sen merkityksestä ja siitä, onko miesselittämistä edes oikeasti olemassa. Saamani palaute kasvokkain käydyissä keskusteluissa ja sosiaalisessa mediassa on ollut inspiroivaa, innostavaa, kehittävää ja ennen kaikkea tarpeellista. Tunnen, että tekstini antoi monelle auki kirjoitetun käsitteen, jolla ymmärtää sukupuolittunutta sosiaalista kanssakäymistä. Kiitos.

Mutta sitten olen saanut sitä toistakin palautetta, joka on alentavaa, loukkaavaa ja halventavaa. Eräs kommentoija jopa meni henkilökohtaisuuksiin kertoessaan, kuinka yliopistokoulutukseni on mennyt tyystin hukkaan ja olen huono opettaja. Törkeä ja loukkaava palaute on tullut lähes yksinomaan miehiltä. Kiitos myös näistä.

En kirjoittanut tekstiä miesvihassa (päinvastoin) tai kertoakseni, että jokainen mies on automaattinen miesselittäjä sukupuolensa vuoksi. Halusin avata keskustelun kertoakseni, että yksityinen on poliittista ja minulla on naisena oikeus analyysiini, ilman että minua yritetään systemaattisesti vaientaa. Koska siltä se tuntuu, niin miesselittäminen kuin kirjoituksestani vilkastunut keskustelu.

Yhteiskuntamme valtarakenne miehen käyttämän äänen merkityksestä naisen käyttämän äänen suhteen näkyy niin pienissä nyansseissa, että koen näistä asioista kirjoittamisen välttämättömäksi. Olenko todella tekstilläni uhka suomalaisen miehen itsetunnolle?

Saamani palaute pähkinänkuoressa:

Miesselittämistä ei ole olemassa. On vain ihmisiä, jotka eivät osaa keskustella kunnioittavasti.

Miesselittäminen on kuin rasismi. Jos tummaihoinen luulee, että häntä tuijotetaan jatkuvasti, rasismi on hänen omassa päässään, niinkuin feministin, joka väittää miesselittämisen tapahtuvan kokoajan kaikkialla.

Miesselittäjästä tulee mieleen mulkvisti, joka ei vaan osaa pitää turpaansa kiinni.

Miesselittäminen ei ole vain naisiin kohdistuvaa, koska myös heikommat miespuhujat lytätään.

Feministille ei saa sanoa vastaan, normaalikin miehen esittämä kommentti otetaan heti speilaamisena.

Tuollaisia ne mulkut on myös miehiä kohtaan. Onko tämä vastine nalkutukselle?

Miesselittäminen on kuin natsikortti naisille, joka vedetään aina esiin kun argumentointi on muuten heikkoa.

Jos manspaliningin katsotaan kohdistuvan vain naisiin, on se täyttä paskaa. Totta on se, että tekijä on useimmiten mies.

Miesselittäjä ”naisistaa” herkemmän / hiljaisemman / epävarmemman puhujan.

Jos ei yliopston käynyt pysty muuhun kuin femsplainaan niin jossainhan on vika. Vai mitä?

Jos puhuttaisiin naisnalkutuksesta tai -lässytyksestä, se olisi naisvihaa nykystandardeilla. Sama juttu.

Taas ovat tytöt keksinyt hienon keinon sortaa miehiä. Jos kerran vihaatte miehiä noin paljon, miksi ette perusta omaa naisvaltiota! Ei ole mitään miesselitystä, naiset ei vaan osaa pitää puoliaan keskustelussa.

What! Päälle puhuminen on nyt virallisesti sovinistista touhua?

Ja vielä tämä paras:

Pikkuisen #womasplaining ja älytöntä argumentointia opettajalta. sinä olet esimerkki yliopiston hukkakäytöstä. Rahat pois yliopistoilta.

Rakkaat miesselittäjät. Jos patriarkaatti on näin herkästi uhattuna ja tasa-arvo ei houkuttele, miten missään on mieltä. Onko teillä sovinistijurnuttajilla kivaa? Tuntuuko hyvältä, kun elämän ainoa harmi on se, että kaikki muut ympärillä tuntuvat ymmärtävän mitä solidaarisuus ja yhdenvertaisuus tarkoittaa paitsi te? On todella harmin paikka, että yhteiskunnassanne elää naisia ja miehiä, jotka haluavat samoja oikeuksia ja vapauksia, joista te nautitte. Mutta jos meininki käy liian nykyaikaiseksi, aina voi muuttaa muualle tai sitten ottaa pään pois omasta pyllystä ja nostaa katseen eteenpäin, me muut ollaan jo täällä.

 

Mainokset

2 vastausta artikkeliin “Jos on aina ollut etuoikeutettu, tasa-arvo tuntuu syrjinnältä – Miesselittäminen osa 2

  1. Urbaanin sanakirjan mukainen kielenkäyttö on näköjään levinnyt jo Australian parlamentin ylähuoneeseenkin:

    Termi ”miesselittäminen” on vain yksi esimerkki feministien harjoittamasta äärimmäisestä seksismistä. Se om yksi tapa sanoa, että sanomisillasi ei ole painoarvoa sukupuolesi takia. Olin salaa toivonut, että tällaiset suuren maailman Marxilaisuudet eivät rantautuisi tänne Suomeen, sillä meillä on itse asiassa vielä verrattain terveet sukupuolien väliset välit.
    Mörköä ei oikeasti ole olemassa, mutta jos voimakkaasti uskot sen olemassaoloon, niin se ei jätä sinua rauhaan ollenkaan.

    Tykkää

    1. Kiitos kommentistasi. Feministien harjoittama äärimmäinen seksismi alkoi välittömästi kiinnostamaan, saisiko tästä lisää esimerkkejä? Käytät mielenkiintoisia sanapareja, kuten ”terveet sukupuolien väliset suhteet”, avaisitko niitäkin?

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s