Miksi kuukautisista pitää puhua

Stigma = tarkoitetaan ei-toivottua sosiaalista leimautumista, joka aiheuttaa muun muassa häpeää, kärsimystä ja itsearvostuksen vähenemistä.

Olen 29-vuotias ja kuukautiset ovat työni. Silti huomaan kuukautisten häpeän olevan tiukasti kiinni arjessani, vaikka tiedostan sen naurettavuuden. Matkustin nimittäin viime kesänä kahdeksi viikoksi San Franciscoon ja tiesin, että kuukautiseni alkavat matkan aikana. Kun sovin majoittuvani miespuolisen ystäväni luona, minua jännitti miten asia menee. Sitä, miten yöt sujuu, missä vaihdan suojani, tuleeko asia esille ja millä tavalla. Menkkani ovat hävettäneet minua enemmän tai vähemmän vuosikymmenen ja siihen on syy, ne eivät ole helpoimmasta päästä.

Minun kuukautiset alkoivat 18 vuotta sitten. Tänä kesänä ne tulevat siis täyteen ikäänsä. Muistan vielä kuinka herätessäni kesäiseen loma-aamuun huomasin pikkuhousuissani punaiset viirut. Kukaan ei ollut valmistanut minua naiseksi kypsymiseen siinä iässä. Kellään ympärilläni ei ollut alkanut verenvuoto yhtä nuorena. Parit menkat pystyin peittelemään asian. Vedin pöntöstä alas äidiltä pöllityt siteet ja jännitin joka kerta koska jäisin kiinni. Yhdet menkat vietin kaverillani yökylässä. Kauhulla teippailin pikkuhousunsuojia pikkareihin ja sain tuskin nukuttua kun pelkäsin tulisiko lakanoihin tahroja yön jäljiltä. Äiti sai lopulta asian selville, kun yksi suoja ei ollut mennytkään pöntöstä alas. Hävetti.

Kuukautisista muodostui minulle vuosiksi painajainen. Ne kestivät alusta asti kahdeksan päivää ja kivut olivat kamalat. Koulussa olo oli välillä tuskaa ja kipuilin oppitunneilla. Asiasta ei voinut puhua kenenkään kanssa. Pari kertaa ala-asteella menkat tuli housuista penkkiä myöten läpi. Kävelin loppupäivän pitkähihainen paita vyötäisillä, jotta kukaan ei olisi huomannut. Tuntui, että menkkani olivat kuukausittainen luonnonvoima, jota en voinut estää. Söin burana kasisatasta, sitten reseptilääkkeitä, migreenilääkkeitä ja molempia panadolin kera sekaisin. Yläasteella lääkäri sanoi, että saan vatsahaavan jos en lopeta buranan syöntiä. Toisin kuin yleisesti ajatellaan, lääkärin määräämät e-pilleritkään eivät niukentaneet tai helpottaneet kuukautisiani. Piti pärjätä.

Olen pärjännyt, mutta helppoa se ei ole ollut. Edelleen joudun tilanteisiin, joissa kuukautiset nostavat sykettäni ja saavat käteni hikoilemaan. Olen sotkenut lakanoita, peittoja, patjoja ja pyyhkeitä. Minua ei saa yökylään menkoissa ilman tahravaroitusta. Olen nukkunut sortsit tai mustat legginsit jalassa ja pitänyt pyyhettä lakanan päällä, mutta silti tippa tai kaksi on jostakin päässyt yli. Olen vuotanut yli aikuisena töissä ja joutunut pyytämään työkavereilta kuukautissuojia lainaan, koska mikään määrä, jonka olen kotoa töihin mukaan pakannut ei ole riittänyt. Pyytäminen on ollut noloa, vaikka sen ei pitäisi olla. Ylivuotaminen on ollut nöyryyttävää, vaikka en ole asialle mahtanut mitään. Kuukautiskivuista puhuminen on ollut vaikeaa, vaikka suurin osa maailman ihmisistä ymmärtää, että lähes jokainen nainen vuotaa verta keskimäärin viikon verran kuussa. Eikä se ole sen kummempaa. Eihän se voi olla? Ongelma ei ole vuoto, vaan ympäröivä kulttuuri, jossa me elämme. Minun ei pitäisi joutua selittämään kenellekään, miksi minulla on tällaiset kuukautiset.

Kun vuodan verta, oloni on toisinaan haavoittuvainen. Kärsin vahvoista pms-oireista ja mielialani heittelevät kuukautiskierron mukaan. Kuukautiseni eivät ilahduta vain vuotoviikolla, vaan myös viikkoa ennen vuotoa. Saatan olla kiukkuinen ja kolme päivää ennen menkkoja en nuku, koska kärsin menkoista johtuvasta päänsärystä. Silti en ole heikko. Pystyn suoriutumaan työstäni, kodistani ja parisuhteestani. Minä en halua kuulla, että olen tietynlainen, vain koska minulla on menkat. Se ei ole mikään selitys. Kykenen luovaan työhön, ajatteluun ja kuukautisten ensimmäisiä päiviä lukuunottamatta myös rankkaan liikuntaan. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän voimaa olen saanut luonnonvoimastani. Tunnen olevani nainen, elossa, kiinni elämässä. Ennen kaikkea annan itselleni armoa ja otan rauhallisesti. Kuukautiseni ovat aina kyenneet hidastamaan minua, hyvällä tavalla.

Minä olen pärjännyt kuukautisten kanssa ja oppinut hyväksymään ne osaksi naiseuttani. Haluan, että jokainen tyttö voi nauttia kuukautisistaan ja tuntea itsensä hyväksi. Noin 62 miljoonaa maailman tyttöä ei käy koulua, ja yksi syy siihen ovat kuukautiset. Kun toimivaa sanitaatiota ja kuukautissuojia ei ole, koulussa olo on mahdotonta. Kuvittele, miltä tuntuisi vuotaa seitsemän päivää pikkuhousuihin ja päällysvaatteisiin ilman suihkua tai vessaa? Tulisiko lähdettyä kotoa ulos? Enpä usko. Tämä on ihmisoikeuskysymys.

Kuukautisiin liittyy outoja uskomuksia, jotka harvemmin pitävät paikkaansa. Selvitetään muutama. Kuukautisveri ei ole likaista, Maria Nordin maalasi omalla menkkaverellään pääsiäismunia ja pysyi hienosti hengissä. Kuukautisten aikana voi harrastaa seksiä ja sen on katsottu jopa helpottavan kuukautiskipuja. Liikuntaa on hyvä harrastaa, Kiran Gandhi juoksi maratonin menkoissa ja pääsi maaliin täydessä ruumiin ja sielun voimissa. Mistä väärät luulot kumpuaa?

Lukuisissa kulttuureissa kuukautisveri katsotaan likaiseksi ja menstruoiva tyttö epäpuhtaaksi. Japanissa nainen ei saa tehdä kahta työtä, olla sushikokki ja sumopainija. Ensimmäinen perustellaan kuukautisista johtuvan naisen makuhermoston heikkenemisenä ja toista perinteiden kunnioittamisena. Intiassa menstruoiva nainen ei saa käydä temppelissä ja lista jatkuu loputtomiin. Euroopan historiassa, varsinkin kristillisen kirkon piirissä vuotava nainen on ollut satoja vuosia uhka patriarkaaliselle valtajärjestykselle ja kuukautiset ovat leimaantuneet Antiikin aikojen hedelmällisyyden kunnioittamisesta, likaisiksi. Kuukautisverta vuodetaan ja on vuodatettu vaatteisiin, rätteihin ja mihin vain mitä on löytynyt. Onneksi kuukautissuojia on kehitetty vastamaan tämän päivän naisen tarpeita. Yksi parhaista valinnoista on kuukautiskuppi. Kuukautissuojat ovat nähneet pitkän historian ja kuukautiskuppi on paras valinta, jos siihen on mahdollisuus. Camilla Wirseenin organisaatio The Cup tekee uskomatonta työtä Keniassa ja Intiassa jakaen kuukautiskuppeja tytöille, joilla ei ole mahdollista saada käyttöönsä hyviä kuukautissuojia muutoin. Kuppi on ekologinen, pitkäkestoinen ja helppo tapa iloita kuukautisista. Veri kerääntyy kuppiin ja se on vaivatonta putsata uudelleen käyttöön.

Vuosi 2015 uutisoitiin monessa viestimessä kuukautisten vuodeksi. Kuukautisista puhutaankin enemmän kuin koskaan ja olemme vasta päässet alkuun. Yksi keskusteluista on niin kutsuttu kuukautisvero. Rosa Meriläinen otti pääsiäisenä osaa keskusteluun Twitterissä kirjoittamalla: ”Suomessa vaginanlisävero on 24 prosenttia. Sen verran on kuukautissuojien alv, vaikka muilla välttämättömyystarvikkeilla alv on alennettu.” Barack Obama otti osaa räikeään verokeskusteluun Yhdysvalloissa toteamalla, että kuukautisveron sääti luultavasti miehet. Jenkeissä naiset maksavat kovan hinnan kuukautissuojistaan, jotka katsotaan ylellisyystarvikkeiksi, samalla kun hammastahnat ja pesuaineet ovat käyttötarvikkeita ja verotus on alhaisempi. Kodittomat naiset eivät saa ruokalipukkeilla ostaa kuukautissuojia. Se on käsittämätöntä sorron politiikkaa, joka estää naisia olemaan täysivaltaisia yhteiskunnan jäseniä maassa joka kutsuu itseään maailman kehittyneimmäksi demokratiaksi.

Kuukautiset ja niiden ympärillä pyörivät ihmisoikeuskysymykset lähellä ja kaukaa kertovat kontrollista, josta me kaikki naiset tavalla tai toisella kärsimme. Kuukautisten avulla naista voi hallita, alistaa ja syrjiä. Me emme ole ihmisiä, koska luonto tarkoitti meille kuukautiset. Mitä me sitten olemme? Vain nainen voi luoda uutta elämää ja jos Jumala on olemassa, yllättyisin jos Hänellä ei olisi menkkoja. Ihminen, joka vuotaa verta viikon verran ja pysyy hengissä, on ihme. Ave!

Työni kuukautisten parissa ei ole vain linkkien jakamista sosiaalisessa mediassa vaan myös aktiivista vaikuttamistyötä kuvituksillani Lunettelle, yritykselle , joka ei ainoastaan ole kehittänyt maailman parhaan kuukautiskupin, vaan myös tekee aktiivista työtä stigman poistamiseksi. Se on työtä, johon panostan suurella sydämellä. Kun aloitin kuvittamisen haaveilin juuri tästä duunista. Saan suunnitella, ideoida, taustoittaa ja työstää kuukautisiin liittyviä kampanjoita. Työ Lunettella on opettanut minulle enemmän kuin uskoin koskaan tietäväni kuukautisista, kuvittamisesta tai luovasta vaikuttamistyöstä. Kuvitan töitä muun muassa menstruoivista transsukupuolisista miehistä, kuukautisseksistä, kuukautisten stigmasta ja kuukautisten historiasta. Otan selvää asioista, haastan itseäni ja pyrin haastamaan myös muita. Teen varmasti virheitä ja opin niistä. Uskon kuitenkin, että kuvilla on pysäyttämätön voima ja teemme Lunettella tällä hetkellä jotakin hyvin vallankumouksellista. Me muutamme aktiivisesti sitä, miten naiset puhuvat kuukautisista ja haluamme ottaa siihen mukaan kaikki.

Kuukautisista on pystyttävä keskustelemaan avoimesti. Kuukautiskeskusteluun on otettava mukaan isät, pojat ja miehet. Meidän on saatava maailman tytöt kouluun ja huolehdittava, että yksikään nainen ei joudu vaikenemaan kuukautisistaan. Minä päätin olla vaikenematta ja odotan joka kuukausi ennen niin piinaavaa maanvaivaa nyt ylpeydellä ja kunnianhimolla, olenhan nainen. Mitä hankalammat kuukautiseni ovat, sitä enemmän minä kasvan sisälläni. Olen ylpeä itsestäni. Kun emme vaikene, muutamme maailman tasa-arvoisemmaksi.

San Franciscossa jouduin ostamaan eräänä iltana CVS Pharmasysta siteitä ja yritin tehdä sen muina naisina. Tuttavani luuli, että ostan karkkia ja tuli uteliaana tutkimaan pakettia. Kun hän huomasi, että kädessäni on kuukautissuojia, hän perääntyi ja nolostui. Minua ei hävettänyt, miksi olisi, mutta opin jotakin. Jos olisin itse avoimesti puhunut kuukautisista loman aikana, tilannetta ei olisi tapahtunut. Me naiset olemme itse myös vastuussa siitä, miten otamme kuukautiset keskusteluun ja kuinka normalisoimme asian, josta on liian kauan tehty isoa mölyä tyhjästä. Period.

Maailman kuukautispäivää vietetään 28. toukokuuta 2016. Let`s break the bloody taboo.

Kuvituksiini pääsee tutustumaan täällä. Seuraa Lunetten instagram-tiliä ja tiedät mistä puhutaan.

Mainokset

3 vastausta artikkeliin “Miksi kuukautisista pitää puhua

  1. kiitos tästä, ja muistakin rohkeista avauksistasi. Paljon ajateltavaa. Omat kuukautiseni ovat käytännössä kadonneet hormonikierukan myötä ja se on helpottanut elämääni, karua sanoa näin, vaikka vuotoni on ollut niukahkoa, normaalia. Lapsettomana en osaa sanoa miten äitiys vaikuttaa kuukautissuhteeseen.

    Tykkää

    1. Kiitos, että kommentoit. Itsekin lapseton olen, ystäväni ovat kertoneet, että lapsen saaminen voi helpottaa menkkoja. Se jää tulevaisuuteen nähtäväksi 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s