Miksi opea uuvuttaa – älä tuu mulle kertoo

Luin aamulla Helsingin Sanomista (24.3.2016) Jukka Ruukin pääkirjoituksen, jossa tiedetoimittaja pureutuu opettajien uupumuksen syihin otsikolla: ”Opettajaa ei ole palkattu seurustelemaan lasten kanssa”. Ruukki on ennenkin ollut montaa mieltä koulusta, opettajista ja lapsista ja tuntunut tietävän ehdottomalla otteellaan enemmän koulun arjesta kuin itse varsinaista työtä tekevät kansankynttilät. Jutussa Ruukki löytää syyn opettajien uupumiselle, jonka hän on keksinyt ”kiinnostavasta havainnosta, jonka Helsingin yliopiston psykologit tekivät muutama vuosi sitten”. Wow. I’m impressed. Ruukin viittaaman tutkimuksen mukaan opettajiksi seuloutuu aiempaa enemmän huomionkipeitä, sosiaalisia persoonia, jotka haluavat rupatella ja viihdyttää oppilaita siihen asti kunnes uupuvat totaalisesti, silloin kun eivät kertakaikkiaan saa haluamaansa huomiota. Kylläpä Jukka osui näppärästi naulan kantaan ja vihdoin saimme syyn tuolle viheliäälle opettajien ammattisairaudelle, väsymykselle. Lisäksi Ruukki muistaa mainita, että ”selvitysten mukaan noin joka neljäs luokanopettaja harkitsee alan vaihtoa, koska työtodellisuus ei vastaa odotuksia.” Siinä hän saattaa olla oikeassa. Hyvä Jukka. On aivan eri asia fiilistellä opettajantyötä Kuolleiden runoilijoiden seura-leffan veret seisauttavien ryhmähenkikohtausten perusteella kuin kuunnella kahtakymmentä viittä huutavaa kakaraa, joilla on kaikilla samaa aikaa asiaa kun yksikään ei kuunnellut ohjeita silloinkaan kun ne kolmannen kerran kerrottiin.

Olen julkista keskustelua seuratessani käsittänyt, että opettajavalintoja koskeva suurin huolenaihe viime aikoina on ollut niin kutsuttujen kilttien kympin tyttöjen valikoituminen luokanopettajakoulutukseen ja värikkäämpien, keskiarvoltaan heikommin suoriutuvien persoonien jäävän nippelitieto-Vakavakokeessa kirjaviisaiden hissukoiden jalkoihin. Aiheesta kirjoitti aiemmin tässä kuussa ansioituneesti muun muassa Maarit Korhonen Image-lehden (18.3.2016) blogissaan, jossa hän valitteli Vakava-kokeen vaativuuden suosivan tohtorityyppisiä neropatteja ennemmin kuin motivoituneita kasvattajia. Korhonen kirjoitti, että ”meitä laudaturin tyttöjä on maa täynnä, mutta olemme kaikki sitä mieltä, että lapset kaipaavat toisenlaisiakin opettajia: luovia, intuitiivisiä, taiteellisia, urheilullisia jne. Vakava- koe ei valikoi opettajiksi erilaisia persoonia. Se valikoi akateemisista akateemisimmat, supermuistin omaavat superlukijat ja me emme saa koulua muutettua ikinä.”

Eli kumpaa sitten uskoisi? Hesarin tiedetoimittajaa vai kolmenkymmentä vuotta opettanutta Korhosta? Eiku, venatkaa. Ei ole pakko päättää vielä. Minäkin voin työssäkäyvänä opettajana kertoa oman näkemykseni.

Pääsin opettajakoulutukseen suoraan kuvataidelukion penkiltä ilman sen suurempia ponnisteluja. En ole stereotyyppinen kiltti kympin tyttö vaan enemmänkin boheemi vastarannankiiski, joka vain sattui pärjäämään koulussa laudaturin arvoisesti. Opettajaksi en koskaan halunnut ja lähinnä unelmoin tutkijan tai vastaavan akateemikon työstä. Kouluun pääsyä helpotti huomattavasti kuvataiteelliset kyvyt, joita olin harjoittanut lapsesta asti intohimoisesti. En suorittanut pääsykokeeni Vakava-koetta vaan nelipäiväiset monipuoliset testit, joilla mitattiin taiteellisten lahjojen lisäksi akateemisia valmiuksia ja motivoituneisuutta tulevaan ammattiin, olinhan hakemassa opiskelemaan taidekasvattajaksi. Valmistuin maisteriksi 24-vuotiaana ja yliopistossa vietin loppujen lopuksi alle viisi vuotta. Vietin työelämässä kolme vuotta, kunnes hain Vakava-kokeella luokanopettajakoulutukseen, jotta pystyisin tuplaamaan duunimahdollisuuteni. Pääsin kokeesta kevyesti läpi, mutta haastattelussa kuulin olevani hieman hyödytön hakija, koska olin jo valmiiksi pätevä aineenopettaja. Tästä syystä en päässyt opiskelemaan luokanopettajaksi ja siitä asti olen päättänyt pärjätä nykyisellä koulutuksellani ja lisäkouluttautua sitten kun on sen aika, sitten kun sitä ei ole tehty näin helvetin hankalaksi. Minä nimittäin haluan opettajaa, mutta työelämässä väkisin pysyminen on osoittautunut yllättävän uuvuttavaksi. Näitä samoja töitä on vuodesta toiseen hakenut tasaisesti 50-100 muuta hakijaa ja siinä vaiheessa sillä persoonalla on aika paljon väliä. Siinä ensimmäinen syy miksi sosiaalisuus on ihan jees. Se myös auttaa pärjäämään lasten, kollegoiden sekä vanhempien ja koulun henkilöstön kanssa. Siitä ei ole vielä koskaan ollut haittaa. Vannon, että yksikään opettaja ei ole koskaan ollut uupunut työssään sosiaalisuuden takia.

Mutta onneksi Jukka Ruukki perustelee pääkirjoituksessaan opettajan työn vaativuutta monella meille kasvattajille tutuilla muuttujilla. Oppilaat kieltäytyvät tekemästä heille annettuja tehtäviä, räpläävät puhelimiaan, vanhemmat ovat vaativia ja kiitosta ei heru. Ruukki ei taida tietää, että listaan voisi lisätä opettajan toimenkuvan muuttuneen entistä monimuotoisemmaksi. Enää ei riitä, että tulee paikalle ja opettajaa. Nykypäivän opettaja kokoustaa tuntitolkulla viikossa ja erilaisissa tiimeissä ja niiden mukana tulevissa tiimitehtävissä saa kulumaan viikkotuntityöajan lisäksi reilusti tehokasta omaa aikaa. Sitten saattaa tulla niitä vuosia, jolloin valmistellaan uutta opetussuunnitelmaa ja voi pojat, jos saisin ruusun jokaisesta tunnista mitä olen siihen käyttänyt viimeisen kahden vuoden aikana, olisi syli täynnä. Opettajan työhön liittyy niin paljon metatason ajatustyötä vanhempien tapaamisista oppilashuoltoryhmän asioihin, oppilaiden kähinöistä tuntien suunnitteluun ja itse opettamisesta ja sen tason tyydyttävällä tasolla pitämisestä erilaisten oppilaspapereiden kuten henkilökohtaisten opetussuunnitelmien kirjaamiseen, kaikki jopa saman päivän aikana. Silti me opettajat tehdään se joka päivä. Ja mikä meitä oikeasti uuvuttaa? Se, että kaikkitietävät tiedetoimittajat ja muut työhömme intohimoisesti vihkiytyneet, jotka eivät kuitenkaan ole päivääkään opettaneet, kertovat meille miltä meistä tuntuu. Ja kun aamulla kampaat nätin naamasi, jotta jaksat antaa kaikille muille itsestäsi tänäänkin joka sekunnin irti, ei auta että lehtien sivuilta aamupuuron yhteydessä voi lukea taas kritisoivia, besserwisserpaskoja mielipiteitä meidän rakkaasta työstä.

Mainokset

16 vastausta artikkeliin “Miksi opea uuvuttaa – älä tuu mulle kertoo

    1. ”Ja mikä meitä oikeasti uuvuttaa? Se, että kaikkitietävät tiedetoimittajat ja muut työhömme intohimoisesti vihkiytyneet, jotka eivät kuitenkaan ole päivääkään opettaneet, kertovat meille miltä meistä tuntuu.”

      Hyvä juttu, mutta ei tainut kaikki olla ihan totta. Meidät uuvuttaa työhön liittyvät asiat – ei muiden höpinät!

      Tykkää

  1. Hyvä kirjoitus. Vaikea sanoa millainen opettajan pitäisi olla. Isossa koulussa jokaisen ei onneksi tarvitse olla superurheilija. Myös musiikki on yleensä sillä opella joka osaa sitä hyvin. Sosiaalisuus on tarpeen jotta pärjää työpaikan aikuisyhteisössä ja kaikessa vuorovaikutuksessa. Ja saa olla vaikka tohtori ilman että siitä seuraa työpaikkakiusaamista. Oppilasaines isossa lähiössä vaatii paljon työtä ja sydämen sivistystä ja rakkautta. Ja onneksi lapset osoittavat myös hyviä tunteita opelle niin saa nauraa omalle väsymykselle. Kesään asti taas jaksaa, jaksaa. Nuorten pätevien opettajien työtilanne on rasittava ja toivon että heille löytyisi töitä!

    Tykkää

    1. Hienoja huomioita! Kiitos kommentistasi! Täytyy sanoa, että oman työni uuvuttavin tekijä on määräaikainen työsuhde – kuinka kauan jaksaa odottaa sitä että saa viran?

      Tykkää

  2. Hyvä kirjoitus ja varmasti oikeutettu näkökulma, mutta kysyisin sinulta, että miksi noukit Korhosen kirjoituksesta juurikin sen kympin tyttöjä disauttavan kohdan ja koet tarvetta erityisesti tässä kirjoituksessa tuoda esille, että sinä et ole sellainen ”vääränlainen” kympin tyttö vaan ihan hyvä ihminen ”kympin tytöksi”…?

    Korhosella kuten sinullakin on varmaan perusteltu syy nostaa esille, miten Vakava-koetta voisi kehittää enemmän diversiteettiä tukevaksi. Mutta minua ahdistaa, kun tätä työtä tehdään käyttämällä sellaista kieltä, joka syyllistää sukupuolittuneesti tiettyä ihmisryhmää implikoiden, että heissä olisi jotain vikaa. Vikahan ei ole heissä vaan kokeessa, joka ei tuota diversiteettiä läpäisyssä.

    Tykkää

    1. Hei, kiitos kommentistasi. Noukin Korhosen kirjoituksesta kohdat, jotka sopivat omaan tekstiini tukemaan omia argumenttejani. Tarkoitukseni ei ole lokeroida tyttöjä ja naisia, usko pois. Uskon, että kukaan ei täytä ”kympin tytön” ideaalisia saappaita, koska sellaisia ei ole. Minä en ole oikeanlainen enkä vääränlainen kympin tyttö, tuskin kukaan muukaan. Itseäni lähinnä kyllästyttää, että hyvin koulussa menestynyt tyttö, joka valikoituu opettajaksi, on automaattisesti tietynlainen kasvattajan malli, vaikka meitä mahtuu joukkoon lukematon määrä erilaisia persoonia ja tapauksia. Olen täysin samaa mieltä kanssasi siinä (ja niin on myös Korhonen), että Vakava-kokeessa on vika, ei hakijoissa. Viikonloppuja!

      Tykkää

      1. Tämä on tällaista lillukanvarsiin tarttumista, mutta jos sukupuolettuneeseen kielenkäyttöön ei puutu, vaikka tietää, että käyttäjä ”ei tarkoita pahaa”, ei patriarkaatti koskaan murskaannu. 😉 Hyvää pääsiäistä ja leppoisaa viikonloppua.

        Tykkää

    2. ”Vikahan ei ole heissä vaan kokeessa, joka ei tuota diversiteettiä läpäisyssä.”

      Miksi läpäisyssä pitäisi olla ”diversiteettiä”? Olen ymmärtänyt, että erilaisuus ei ole itseisarvo vaan että siitä pitäisi olla jotain … no, mitattavissa olevaa hyötyä.

      Toisekseen, mihin perustuu oletus siitä, että Vakava-kokeessa on jokin ongelma?

      Tykkää

      1. Voin vastata oman näkemykseni. Luokanopekoulutukseen hakee vuosittain tolkuton määrä ihmisiä ja heistä valikoituu Vakava-kokeen ja mm. Yo-todistuksen perusteella etevimmät tyypit. Koe on monen mielestä hyvin valikoiva, vain nippelitietoon perustuva tykitys, joka saattaa jättää menestyksen ulkopuolelle älyttömän hyviä hakijoita. Sellaisia, jotka eivät ole laudaturin tasoisia akateemikoita, mutta voisivat olla todella hyviä kasvattajia. Kysymys onkin, millainen opettajan tulisi olla? Kirjaviisas? Pänttääjä? Huikean muistin omaava puolinero? Vai voisiko opettajankoulutukseen päästää myös niitä muita taitureita?

        Tykkää

      2. Kyseessä on siis henkilökohtainen mielipiteesi. Ok. Itse näkisin, että kritiikin tulisi olla vahvemmalla pohjalla (tutkimustieto).

        Tykkää

      3. En rehellisesti sanottuna tiedä mistä puhut. Alkuperäinen viittauksesi: ”Vikahan ei ole heissä vaan kokeessa, joka ei tuota diversiteettiä läpäisyssä” ei ole minun tekstissäni eikä minun kirjoittamaa. Vastasin tähän oman näkemykseni. Jos käytän tutkimustietoa lähteenäni, merkitsen sen näkyviin, siitä voit olla huoleti. Vakava-koetta kritisoin Maarit Korhosen tavoin. Hänen teksteihin voit tutustua täällä: http://blogit.image.fi/heraakoulu/. Tämä on henkilökohtainen blogini ja näkemykset ovat minun (ellei toisin mainita). Jos sinua kiinnostaa Vakava-koe, voit tutustua aineistoihin osoitteessa: http://www.helsinki.fi/vakava/vakavakoe.html. Jos sinulla on vielä kysyttävää, autan mielelläni 🙂

        Tykkää

  3. Maarit Korhosen blogin toteamus ”Meitä laudaturin tyttöjä on maa täynnä” on tietysti suuri kärjistys. Ylioppilasarvosanoista laudaturin suhteellinen osuus on kussakin aineessa vain 5%,joten ei ole mahdollista,että maa olisi heitä täynnä. En myöskään ymmärrä valitusta siitä,että akateemisesti pärjääviä ihmisiä hakeutuu Suomessa myös opetusalalle. Samaan aikaan suuressa osassa maailmaa koetaan isoksi ongelmaksi, että akateemisesti pärjäävät ihmiset eivät hakeudu opetusalalle.

    Tykkää

    1. Kiitos kommentistasi. Minä viittasin tekstissäni julkiseen keskusteluun, jota on ahkerasti käyty Vakava-kokeen ympärillä. Lienemme samaa mieltä siitä, että opettajan akateemisuus on lähes välttämätön työn edellytys ja Suomen opettajien korkea koulutustaso (kansainvälisestikin verrattuna) maamme ylpeys.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s