Naisen euro

Noin kuukausi takaperin minuun otettiin yhteyttä maamme yhdestä, isohkosta yliopistosta ja pyydettiin kuvittamaan kirja. Projekti kuulosti mielenkiintoiselta ja molemmat osapuolet olivat tyytyväisiä sopimusehtoihin, jotka käytiin läpi usean sähköpostin välityksellä. Tuotin kuvia ja olin tyytyväinen hommaan. Kunnes sähköpostit muuttuivat sävyyn ”olemme todella tyytyväisiä tekemääsi työhön, mutta korjaisitko tämän, tämän ja tämän.” Korjasin. Viikko sen jälkeen, kun korjattuihin töihin oltiin tehty halutut muutokset, kuvia piti jälleen muuttaa ilman sovittua lisäkorvausta. Lisäksi kerrottiin, että kuviin saattaa senkin jälkeen tulla huomattavia muutoksia, kun työryhmä on päässyt yhteisymmärrykseen. Totesin, että uudet ehdot ehdot eivät täyttäneet inhimillisen työskentelyn mittapuita. Tämä ei mielestäni ollut alkuperäisen sopimukseni mukaista.

Kun työskentelen freelance-työssä työni ehdot ovat erittäin kohtuulliset: teen työn sovittuun hintaan, korjaan sitä pyydettäessä ja oletan, että saan tehdystä työstä sovitun palkan. Jos työ kuitenkin muuttuu kokonaan tai asiakas toivoo täysin uutta työtä, on tästäkin tehdystä työstä maksettava palkka. Kuinka moni on valmis tekemään työtä, josta ei saa palkkaa? Niinpä.

Kun työehdot muuttuivat projektin myötä kohtuuttomiksi, kirjoitin asiakkaalle sähköpostin, jossa kerroin hyvin yksityiskohtaisesti miksi lisätyöstä on maksettava korvausta ja työn ehtoja ei voi ilman molempien osapuolien suostumusta muuttaa kesken projektia. Simppeliä ja yllätyin todella tulevasta käänteestä. Seuraavana päivänä sähköpostissani odotti viesti:

”Olemme konsultoineet asiassa yliopiston lakimiestä ja joitakin kuvittajia. Keskustelujen pohjalta olemme tulleet siihen tulokseen, että päätämme yhteistyömme kanssasi tähän. Koemme työskentelysi reunaehdot sellaisina, että edellytyksiä mielekkäälle yhteistyölle ei ole olemassa.  Epäilemme myös, että tämä vaarantaa julkaisumme valmistumisaikataulun.”

Reunaehdot? Korvaus tehdystä työstä ei siis täytä reunaehtoja? Ai jumalauta.

Korkeakoulutettujen työmarkkinakeskusjärjestö Akava lanseerasi maaliskuun alussa upean #neuro -kampanjan, jonka tarkoituksena oli nostaa ylös naisen euro. Akava laski neuron olevan tällä hetkellä noin 82 senttiä ja kertoi palkkaeron junnaavan paikallaan. Hienossa videossa naisen rahayksikkö neuro pääsi käyttöön helsinkiläisessä lounaspaikassa. Reaktiot olivat mahtavia.

Mistä naisten ja miesten palkkaero oikeasti johtuu?

Helsingin Sanomat (3.1.2014) julkaisi pari vuotta takaperin artikkelin, jossa kerrottiin että noin puolet palkkaerosta johtuu ammatillisesta eriytymisestä. Naiset siis käytännössä sijoittuvat työelämässä eri tehtäviin ja eri aloille. Muun muassa luokanopettajaksi opiskelevista noin neljännes on miehiä, loput naisia. Monilla naisvaltaisilla aloilla palkat ovat pienempiä kuin vastaavan tasoista koulutusta ja osaamista vaativilla miesaloilla. Lisäksi naisen euroa selittää se, että julkisella sektorilla ja naisvaltaisilla aloilla työskenteleville naisille maksetaan vähemmän palkkaa kuin yksityisellä sektorilla. Valinta ryhtyä opettajaksi on siis myös valinta vastaanottaa pienempää palkkaa samalla kun vastaavan mittaisen korkeakoulututkinnon suorittaneet tienaavat kevyesti tuhat euroa enemmän yksityisellä sektorilla. Tämä ei kuitenkaan selitä palkkaeroa täysin. Helsingin Sanomat huomautti, että ”Kun verrataan samassa tehtävässä ja samassa yrityksessä toimivan naisen ja miehen palkkaa, palkkaero kutistuu kolmeen prosenttiin.” Tismalleen samaa työtä tekevän naisen euro on siis jo 97 senttiä. Naisten jäädessä vanhempainvapaalle miestä herkemmin ja useammin, pitkässä juoksussa naisten tienaamat ansiot ovat väkisin miestä pienemmät. Lisäksi me naiset ei usein kehdata, mutta tämä ei sovi minulle. Samainen lehti (18.2.2016) nimittäin alkuvuodesta julkaisi tutkimustuloksen lasikaton olemassaolosta otsikolla: ”Suomalaistutkimus löysi lasikaton: Mies- ja naisjohtajien palkkaeroa eivät selitä ominaisuudet vaan syrjintä”. Kehtaaminenkaan ei siis välttämättä auta naisia saavuttamaan tasa-arvoista palkkatasoa.

Kun tienaan jo päivätyössäni taiteen maisterina, opettajana vähemmän kuukaudessa kuin vaikka yhteiskuntatieteiden maisteri, olen päättänyt tienata freelance-työssäni palkkaa, joka ei ole naisen euro. Sähköpostin saatuani kiitin yhteistyöstä ja perustelin vielä kerran, miksi minusta aikuisen ammattitaitoisen ja koulutetun osaajan ei tarvitse tehdä ilmaista työtä. Kun minä teen töitä, minulle maksetaan tehdystä työstä ja siinä ei ole mitään kehtaamista. Piste. Lisäksi olisin halunnut lainata lempiartistiani Erykah Badua sanoilla: ”now keep in mind that I’m an artist and I’m sensitive about my shit.” Mutta sitä en kehdannut tehdä. Olisi ehkä pitänyt.

Selitänkin naisen euron osaltaan sillä, että naiset eivät uskalla pyytää palkkaa, vaadi palkankorotusta tai reilua korvausta tehdystä työstä. Edelleenkään kyse ei ole kehtaamisesta vaan ympäristön eriarvoistavasta vaikutuksesta. Meille on pienestä pitäen nakutettu päähän, että hyvä tyttö ei ole hankala marisija vaan letkeä ja reipas myötäilijä. Hyvä tyttö ei turhaan väännä asioista ja kyseenalaista ongelmia, jos niitä (varsinaisesti) ei ole. Hyvä tyttö ottaa mitä saa ja tyytyy siihen. Minä menetin freelance-duunini, koska vaadin reilua kohtelua. Jos se tekee minusta hankalan ja menetän hyvän tytön roolini, ainakin olen tehnyt ensimmäisen konkreettisen askeleen kohti yhtä euroa ja tasa-arvoa.

Edit: 22.3.2016 Odotan edelleen palkkasaataviani projektista, josta minut maksettiin ulos.

Kuvitus: Tehty Eurooppanaiset Ry:lle aiheesta naisen talous.

Mainokset

2 vastausta artikkeliin “Naisen euro

  1. Naisen euro on 100 senttiä. Verotietojen mukaan naiset ansaitsevat noin 77 % miesten ansioista. Tilastokeskuksen työaikatilastojen mukaan naiset tekevät noin 83 % miesten vuosityötunneista. Verotiedoissa on mukana yrittäjien palkat, ylityökorvaukset, lomarahat, sivutyöt, osa-aikatyöntekijät, keinotyöllistetyt jne., joita ei oteta mukaan tavalliseen palkkaerovertailuun. Tuo 6 % ero johtuu juurikin noista em. luetelluista eroista miehillä ja naisilla. Tuntipalkkavertailu on EU:n virallinen palkkaerovertailu.

    Neuro on sata senttiä, usko pois.

    Tällä vastineella en ota kantaa siihen, miten yliopistomaailma kohtelee sinua. Aina kun kuulen sanan lakimies, mieleeni tulee ikivanha vitsi: Mistä tietää, että lakimies valehtelee? No siitä, että hänen huulensa liikkuvat.

    Tykkää

  2. Olen eri mieltä kanssasi. On osoitettu useampaan otteeseen, että naisen euro on vähemmän kuin mainitsemasi 100 senttiä. Nainen tekee vähemmän vuosityötunteja, koska on muun muassa kotona vanhempainvapaalla miestä pidemmän ajan. Lisäksi tekstissäni nostin esille oman näkemykseni naisen eurosta; asenteet ja syrjinnän. Jos olisin mies, minua tuskin freelance-työssäni kohdeltaisiin samalla tavalla. Tästä on juuri kirjoittanut myös toimittaja Anu Silfverberg:http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/kolumnit/tama_asia_naisten_tyoelamassa_on_vielakin_pielessa.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s